torstai 16. elokuuta 2012

Maanantaina!

Kamala! Maanantaina olisi koulun sitten tarkoitus alkaa ja tavalliseen tapaani jännittää jonkin verran, enkä edes pakkausta ole aloittanut. Tai no koirankamojen osalta. Hieman olen vaatteita pinonnut, mutta ei niitä kyllä mihinkään ole laitettu.
Voisin kertoa teille pääsykokeesta. Eli lähdimme matkaan 27.7 klo: 07:00, sillä paikalla pitäisi olla klo 10. Matkaa meiltä on suunnilleen se kolmisen tuntia. Joten lähdimme sitten ajoissa, ettemme myöhäsyisi. Taisimme kuitenkin olla noin puolise tuntia etuajassa paikalla.
Hieman olin eksyksissä, joten kävin kysymässä toimstosta missä pääsykoe mahdettiin pitää.
Meidät ohjattiin erään rakennuksen pihalle, jossa olikin muita nuoria jo odottelemassa.
Koska Assi on hieman vieraskoira agre, emme voineet mennä suoraapäätä tutustumaan muihin, joten päätinkin pysyä sivummalla. Assi hieman haukahti yhdelle pienelle koiralle, mutta sain sen kontaktiin.
En osannut ollenkaan odottaa, että sisällä olisikin jo joku. Ovi aukesi ja sieltä asteli pörröinen suomenlapinkoira. Assi aloitti rähjän ja yritti samalla ottaa kuonopantaa pois.
Rauhoittelin koiraa, jolloin haastattelijat pyysivät labukkaa tulemaan seuraavaksi.
Mentiin sitten sisään ja minä tollo unohdin kokonaan jännityksessä kättelyn, mutta onneksi käteltiin sitten istuuduttua. Äänikään ei jännityksessä meinannut kulkea.
Kerroin sitten hieman itsestäni ja koirastani, sekä siitä miksi haluan juuri tänne opiskelemaan.
Pelkäsin jo, että Assin rähjääminen olisi ollut piste i:n päälle, ettemme sitten olisi tervetulleita. Mutta haastattelijat yllätyksekseni sanoivat, että tuostahan voisi ottaa projektin vuodeksi ja minä myöntelin.

Poistuimme sitten paikalta ja seuraavaksi olisikin käytännön koe. Olin pelotellut itseäni ryhmätilanteella, jolloin olisi Assin pitäminen hieman hankalampaa. Muttei mahdotonta.
Eipä ryhmätilannetta tullutkaan vaan meidät pyydettiin yksitellen sisälle.
Lopulta tuli minun vuoroni, Assi oli lopettanut rähjäyksen eikä enää alku jännityksen jälkeen edes haukkunut toisille. Hieman jännittynyt se tosin oli.
Sisällä oli tarkoitus suorittaa pieni rata kävelemällä viivaa pitkin. Otin sitten kuonopannan pois, sillä sitä ei sisätiloissa tarvitsisi. Mentiin rata ja saatiin hieman kehuja, koiran luonteesta ihmisiä kohtaan ja yleisestä tasosta. No haastattelusta lähdettiin positiivisin mielin pois.
Lopuksi kerrottiin että seuraavana maanantaina tulisi soitto, oli sitten päässyt tai ei.

No sormet ristissä odotimme maanantaita ja olin ihan varma jo neljän aikaa illalla, ettei soittoa tulisi. Sillä olihan Assi tehnyt sellaisen ensivaikutelman, etten ottaisi edes pahalla jos en pääsisi.
Minullahan oli opiskelupaikka valmiina Catering -alalle. Mutta se ei tuntunut oikealta.
Itselläni oli kutenkin haave perustaa keskus koirille ja ongelmanuorille. Eli siis nuoret hoitaisivat koiria psygolokisin vaikutuksin.
No soitto sitten tuli, se oli tosi lyhyt ja ytimekäs. Jonka jälkeen ei kestohymyä voinut saada kasvoiltani.

Eilen sitten saapui kirje, jossa oli maksupyyntö ja lyhyt teksti saapumisesta. Hieman luulojeni vastaisesti ei paikalle vointukaan mennä viikonloppuna. Soitin vielä sinne kysyen syytä. No syyksi paljastui leiri ja sen jälkeinen siivous. Enpä voinut ottaa asiaa pahalla, sillä sain yhden armonpäivän lisää pakkaamiseen ja muuhun touhuiluun.
Assin kanssa nähtiin tässä 1v kultainennoutaja, joka tuli mökillemme kyläilemään. Tuo meinasi sitten alkaa rähjäämään, joten menin heti väliin ja laitoin koiran kyljelleen rauhoittumaan. Lopuksi hieroin koiraa, jotta olisi varmasti rento. Jouduin toistamaan asian 3kertaa, jonka jälkeen täydeksi yllätykseksi tuo höntti halusikin leikkiä sen kultsun kanssa! Veti hieman pentuputkua ja hyppivät toisiaan vasten, vaikka Assi olikin hihnassa. Ei tuo olekkaan ihan toivoton tapaus!

Nyt viikonloppuna vietellään pikkusiskon synttäreitä ja omia ns. läksiäisiä. Yritän kirjoitella ensiviikolla tekemisiäni, mahdollisimman usein.

Tässä vielä kuvaa kennelkympin "työpäivistä."
Adios!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti