sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Se lähtee sillä, millä se on tullutkin

Sain viikonlopuksi hoitooni maailman suloisimman pentusen (suomenlapinkoira/kultsu/labukka mix)
Ei se kuumetta ole vienyt pois ennemminkin se on kasvanut. Tuommoinen suurisilmäinen, pureva, räkyttäjä on jotain niin ihanaa! Olen ehkä pieni sadisti, mutta mun mielestä pennut on kivoja, vaikka kusisivat joka paikkaa, pureskelisivat kaikkea mitä liikkuu ja virtaa on aina vääränä vuorokauden aikana.
Tänä aamuna heräilin pentu kainalossa ja Leidi jaloissa, ei sen autuaampaa herätystä voi olla!
Tuo pentukin on melkein sisäsiisti, hienosti tekee ulos eikä vahinkoja ole sattunut kuin kaksin kappalein!
Pentukuumeen kasvaessa innostuin pistämään taas kasvattajille kyselyviestejä, en voi sille mitään. Pakko suunnitella ja kysellä, mutta ensi kevät on lähempänä kuin koskaan ennen! Eikö vain?
Kysymys kuulukin hankinko PK -holskun vai bordercollien. Hollanninpaimenkoira on se pitkäaikaisempi haave, mutta saapi nähdä tuoko ensivuosi mulle syliin pitkäkarvaisen ja suurisilmäisen holskun vaiko bordercollien. Kauheasti olisi suunnitelmia pennun varalle, mutta ehkä mä saankin vielä sen haaveilemani projektin?
Polliisi projekti olisi hieno, käytiin ryhmän kanssa katsomassa poliisiprojektien treeniä ja antakaa mun sanoa, se näytti hienolta! Katteltiin niin pienten kuin vähän vanhempienkin projektien treenejä tokossa ja puruissa. Eikä se oma mieli muuttunut, nyt olisi kaksinverroin halua omaan projektiin. Ne oli niin päteviä!
 Eipä mulla ole muuta, pennuntuoksuiset jatkot kaikille lukijoille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti