maanantai 5. toukokuuta 2014

Peikkotyttö sussarin kanssa

Nyt on sitten leiri takana!
Sivistyneesti myöhässä paikanpäälle ja siitähän homma lähti sulavasti käyntiin! Nähtiin paljon muiden koirakoiden suorituksia ja jännitystä oli ensimmäisenä päivänä ilmassa jonkin verran.
Teimme näinä neljänä päivänä tottista, jälkeä, hakua ja puruja. Leirin aikana tuntui oppivan jokainen tunti jotakin omasta tai koiran käytöksestä. Ehdottomasti silmiä avaava kokemus ja aion mennä toistekin!
Ohjeet olivat tarpeeksi selkeitä tällaiselle maalaistollolle. Riski oli erittäin pätevä ja teki ilmeisesti vaikutuksen kanssaolijoihin. Ohjaajan tarvitsisi vain lopettaa lahnailut ja lähteä enemmän mukaan touhuun niin eiköhän homma lähde rullaamaan. Ekoina päivinä olin aika vaisu myös kehujen suhteen suoraan sanottuna hieman jännityksen pilaama, vaikutus näkyi yhteistyössä Riskikin oli aika vaisu ekoilla päivillä. Haisteli maata ja muunmuassa reagoi melko laimeasti käskyihin.
Viimeisellä päivällä olin saanut purettua jo osaa jännityksestä ja Riski oli selvästi paljon reippaampi. Se suorastaan pomppi jaloissa ja uskalsi häslätä myös kehujen aikana. Itsekin olin jo melkein oppinut kehumaan tuota pentua ja vapauttamaan sitä liikkeiden välissä. Kyse on näinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kehu ja siltikin se tuppaa unohtumaan tai sitten se tulee niin tylsällä tavalla esitetyksi, ettei sillä ole koiralle mitään merkitystä. Eiköhän me pikkuhiljaa lähdetä kehittymään kyseisessä asiassa.
Meillä jatkui koko leiri melko rennoissa tunnelmissa, naurua ja vitsiä taisi lentää milloin missäkin välissä ja kaikki tulivat todella hyvin toimeen keskenään ikäjakaumasta riippumatta.
Riskillä oli jonkin verran ongelmia sopeutua sängyn vieressä nukkumiseen kiinnitettynä, hienosti se siihen rauhottui lopulta.
Me aiotaan jatkaa samaan malliin uusien asioiden kypsyessä päässä vielä hetkisen ja lähdetään tavoittelemaan sitä hienoa tulevaisuutta tolle pienelle penikalle, jota varten se on mulle annettu. Leiri tuntui antavan paljon ajateltavaa ja lisämotivaatiota koulutukseen. Kuten jo aiemmin sanoin silmät aukesi ja nyt katsotaan maailmaa, ehkä hieman oppineimmin silmin.
Ehkä tyydyn tällaiseen lyhyempään postaukseen leiristä, sillä mulla olisi ehdottomasti romaanin verran kirjoitettavaa, mutten vaan saa kokemusta sanoiksi saatipa lauseiksi.
Leiri oli täynnä hienoja ja taitavia nelitassuisia otuksia, ettei voi kuin ihailla! Kiitän kaikkia leiriläisiä seurasta ja ohjaajia heidän koulutuksistaan! Upea kokemus, jota ei voi pidemmin kuvailla!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti