perjantai 22. elokuuta 2014

Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää...

Tässä on nyt kolmen päivän ajan päässä vilissyt milloin minkäkin muotoista ajatusta...
Aloittakaamme alusta. Riski alkoi ontumaan tai no tarkemminkin linkuttamaan edellisviikon käytännöntunnin aikana ja tästä johtuen olimme sitten sairaslomalla ja kaikki näytti menevät parempaan suuntaan, kunnes viikonloppuna Riski sai jonkinlaisen kipukohtauksen. Se alkoi aivan tyhjästä ja koira vain kitisi ja vinkui kivuliaan kuuloisesti pienen hetken ja tämän ajaksi se oli lopettanut kaiken tekemisensä. Se kuitenkin meni ohi nopeasti, en edes sohvalta kerennyt kunnolla nousemaan, kun se oli jo ohitse.
Viikonlopun jälkeen ontumista ei ollut ja palasimme käytännöntunneille. Riski teki todella mukavasti etsintöjä ja peräpäänkäyttötreenejä hallilla. Myös muille koirille haukkumiset ovat jääneet vähemmälle!
Tiistaina kerkesin treenaamaan itsenäisesti seuruuta ehkä viisiminuuttia, kun pieni saksalainen alkoi ontumaan...
Se on aikamoinen koira <3
Soitto kennelvastaavalle ja saatiin Riskille aika ensiviikon tiistaille välikuviin. Kolme viimeistä yötä eivät nukkumista ole nähneetkään... Mielessä pyörii milloin mikäkin ajatus siitä, missä on vikaa.
Ensiviikon tiistai voi hyvinkin olla se päivä, jolloin kaatuu Riskin ammatti poliisin työstä ja meidän tiemme tulisivat eroamaan. Piruja ei saa maalata seinille näin on jo valitettavasti tapahtunut. Enkä varmasti ole maalaamatta niitä kauhukuvia ennen kuin tiedän...
Yksittäisiä kyyneliä on valunut, kun olen miettinyt erilaisia mahdollisuuksia. Itselläni ei ole varaa koiraan, joten Riskin pitäminen on melkein mahdotonta... Tuettomalla ja työttömällä opiskelijalla saattaa olla erittäin huonot mahdollisuudet ylläpitää koiraa...
Yritän parhaani mukaan kuvailla näitä asioita, mutta omat ajatukseni ovat olleet solmussa viime tiistaista asti, siitä hetkestä asti kun Riski alkoi taas ontumaan. En tiedä mitä mieltä minun pitäisi olla.
Tällä hetkellä hyvät uutiset tuntuisivat lottovoitolta. Sormet ja varpaat ristissä toivotaan, että se aurinko paistaisi meidänkin elämään.
Riskissä on kuitenkin potentiaalia ja sen kanssa hetken eläneenä voin sanoa, että tässä olisi mahdollisesti hyvä poliisikoira leivottavana. Jos terveys ei vain tule esteeksi... *huokaus*
Tässä yritetään nyt pitää tuo saksalaisen alku tyytyväisenä tiistaiseen asti jäljen ja aktivointilelujen avustuksella.



7kk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti