perjantai 28. marraskuuta 2014

Aurinko ei paistanut tähän risukasaan...

En vieläkään oikein tiedä miten pukea ajatuksiani sanoiksi. Yritän kieltää tiedon siihen asti, että se on virallisesti totta.
Riski tuotiin yliopistolliseen eläinsairaalaan kirurgian poliklinikalle ontumatutkimukseen... 
Saksalaista taivuteltiin ja molemmissa etujaloissa oli havaittavissa luksaation tyyppistä muljumista. Joka ei kuitenkaan ole kliinisesti yhteydessä löydöksiin. Riski antoi käsitellä itseään hienosti, kunnes käsittelijäksi vaihtui. Ei tiedä tekikö taivuttelu sitten kipeää, nimittäin saksalainen varoitti tutkijaa yrittämällä näykkäistä. Kuonokoppa päähän ja siihen loppui pyristelyt. Naisten kanssa Riski toimi paljon paremmin kuin miesten kanssa... Liikkeissä ontuminen huomattiin heti ja näytin vielä aiemmin ottamani videon aiheesta.
Riski rauhoitettiin ja vietiin röntgen kuvaukseen.
Röntgen kuvissa havaittiin kyynärnivelissä luun tiivistymää eli skleroosia, tämän löydöksen vuoksi tehtiin tietokonetomografia kuvaus.
Tässä välissä lähdin syömään, vähän vastahakoisesti. Ei pienen viereltä olisi tahtonut poistua hetkeksikään. Tosin siinä vaiheessa viidennen tunnin oleskelu alkoi tehdä oloa nälkäiseksi ja väsyneeksi..
Olinhan ajanut Kannuksesta Hämeenlinnaan keskiviikkona ja nukutuksi ei oikein tullut. Joten 2,5 tunnin unilla ajelin sitten vielä Viikkiin torstai aamuna. Välillä havahduin oleskelevani jossakin unen ja todellisuuden rajamailla.
Kun saavuimme takaisin minua odotteli rauhoituksesta heräilevä saksalainen, joka huojuvin jaloin vielä nousi tervehtimään minua. Sekaisin se oli päästään ja piippaili jonkin verran. Saksalainen vaipui takaisin uneen, kun jäin odottelemaan tuloksia.
Noin reilu puolentunnin odottelun jälkeen lääkäri saapui kertomaan löydöksistään.
Alustavissa kuvissa näkyi kyynärnivelessä varislisäkkeen kärjen irtopala oikeassa etujalassa.
Yllättävän hyvin hallitsin tuntemuksiani kun lääkäri kertoi diagnoosia, tähänhän olin yrittänyt valmistautua. Uutiset eivät olleet hyviä.
Varsilisäkkeen irtopala poistetaan yleensä tähystysleikkauksella, tämän jälkeenkin nivelrikon kehittymisen riski on huomattava.
Alustavien löydösten perusteella ennuste koiran työkäytölle on varauksellinen, kotikoirana se on kohtalainen.
Kotiin ajellessani kyyneleet valuivat usein vuolaina... Maalaisjärjelläkin sen tajuaa, ei Riskistä tulisi poliisia. Se ehkä tulisi kestämään kotikoirana, ehkä. Olin vannottanut itselleni, että jos Riski on oikeasti rikki niin en sitä itselleni ottaisi. Joten väistämättä polkumme tulevat eroamaan pienen saksalaisen kanssa.
Vielä en ole virallista puhelua saanut, siihen asti riski viettelee kanssani rauhallisia lepopäiviä kipulääkkeen avulla.
Joka kerta kun joku otti asiaan puheeksi eilisen aikana murruin. Itkin menetyksen tuskaa, ajatus irti päästämisestä sattui todella. Tiedän että mikä vain päätös tulee olemaan Riskin hyväksi. Joten sitä odotellessa.
Suuremmilta itkuilta on tänään säästytty. Muuri mielessäni pitää tunteet enemmän kasassa. Mutta tiedän, että kun eron hetken koittaessa se tulee murtumaan...

Koita rakas ymmärtää, tiet joskus eroavat, mutta uskon meidän kohtaavan vielä joskus.
Pidetään toisistamme kiinni viimeiseen asti. Yhdessä olemme kulkeneet tähänkin asti ja osa minusta lähtee mukaasi. Se sattuu, mutta muistathan pieni saksalainen, että sinulla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. En ikinä unohda..




Se on vaan niin rakas <3

1 kommentti:

  1. Sattumalta surffaillessa eksyin blogiisi. Kannuksessa opiskelleena mukana lueskella nykyisten opiskelijoiden touhuja :)

    Kovasti tsemppiä Riskin kanssa! Ikävää, että kohdalle on osunut moinen epäonni :(

    VastaaPoista