torstai 19. maaliskuuta 2015

"Halataan, kun tavataan"

Sinne jäi mun pieni holsku hoitoon. Me nähdään seuraavan kerran huhtikuun lopussa... Ikävä iski matkalla. Kerettiin me olla kasvattajalla vierailulla tovi ennen "hyvästejä."
Nitro oli iloinen itsensä, kohelsi pitkin isoa taloa ja tutki jokaisen rakosen. Hienosti ulkonakin käppäili, vaikka "isot" hollandeerit haukkuivat tarhassa.
Vietettiin oikein mukava ilta, vaihdettiin kuulumisia, syötiin, juteltiin kasvattamisesta ja Nitrosta.
Tunnen olevani "ylihuolehtiva" olen ensimmäisen päivänä laittanut jo useampaa viestiä ja kysellyt jätkän kuulumisia. Yöt on rauhallisia, aamulla ei ole mitään kiirettä ulos, ei ole ketään vastassa kun palaan koulusta. Tunnen oloni yksinäiseksi, kun "oman laumani" jäsen jäi matkasta.
Hieno poika se on, kehujakin olen jo saanut. On se hyvä, että muutkin ovat samaa mieltä kanssani. Eli en täysin perusta mielipiteitäni siihen, että "Mamman poika on paras poika"

Syy hoitoon jättöön on oma ulkomaan työssäoppimismatkani, josta olen maininnut aiemmin. 30.3 lähden kohti Englantia. Pitäisi yksin selvitä Heathrowin lento-asemalta metroon, jonka kanssa matkaan King's Crossille (Pottereiden parissa kasvaneelle iso juttu!), sitten sieltä pitäisi löytää oikea juna Huntingtoniin... Ei tässä mitään eniten jännitän lippujen ostamista ja sitä että löydän oikealle junalle. Olen kirjoitellut ulkomaan kontaktilleni englanniksi ja hänen mukaansa englantini on riittävä... Mutta entä jos tulee tilanne, jossa ei saakaan itseään ymmärretyksi?
Päämääräni on Godmanchesterin Animal Centre, Woodgreen The Animal Charity


Tapasimme Vidan tiistaina ja tässä vielä kuvia tapaamiselta!


















Se tulee olemaan niin iso kun nähdään taas </3


P.S tässä vielä linkki facebook blogiini, jossa aiheena työssäoppimismatkani

3 kommenttia:

  1. Jos lasketaan se, että mun mies oli koiran kanssa keskenään kuukauden verran. Koira on enemmän minuun kiintynyt, minä sen kanssa kun touhuan ja muutenkin harrastan. Päästyäni takaisin kotiin koira oli aluksi, että kukas jumankekka sie olet ja kun sain tervehdittyä, niin johan se riemu repesi ja homma jatku ilman ongelmia.

    VastaaPoista
  2. Vau! Sulla on mielenkiintoinen työssäoppiminen edessä! :) Olin kans samoilla suunnilla Kannusaikoina, tosin Pohjois-Irlannissa, työharjoittelussa eräässä kennelissä. Huippu matka! Niji oli tuolloin n. puolivuotias ja selvisi ongelmitta 3 viikon poissaolostani, eikä kaiketi ollut (tapansa mukaan) edes huomannut, että en paikalla ole :P

    Mukavaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista on jäänyt kommentti huomaamatta! Kiitos tuosta ja työssäoppiminen täytti aikalailla odotukset vaikken päässytkään koirapuolelle pyörimään.

      Poista