maanantai 8. kesäkuuta 2015

Vanhojen ystävien tapaamista.

Postaustaukoa on ollut kirotun pitkän ajan... Kirjoittaja häpeää huoneen viimeisessä nurkassa ja miettii syitä tällaiselle hiljaiselolle. Nitroa on treenailtu ahkerasti, paikkailin hollandeerin ja minun välistä suhdetta, kävin kasvattajan luona seurailemassa treenejä sekä aloitin kesälomani.
Nitro on kasvanut hurjaa vauhtia ja tässä postauksessa nähtävät kuvat ovat jo vanhaa arkistoa, poika ei ole enää noin rimpula, rupeaa  kovasti muistuttamaan isoa uroota, jalkaa nostaa jo. Ilmeisesti luulee olevansa isokin kiho näissä maisemissa. Kaksoissiskoni on hankkinut pienen sekarotuisen vaahtokarkin, jonka Nitro on adobtoinut "pikkuveljekseen" nuoresta iästään huolimatta se toimii eritttäin hyvin pörrölapsen kanssa.
Ryhmiäkään ei olla tälle kesälle löydetty, joten treeniseura on vähän hakusessa, pitäisikö maksaa paikalliseen treeniseuraan jäsenmaksu ja mennä sinne edes sen häiriötreenin puitteissa. Tämä kesä on kuitenkin tarkoitus viettää mätsäreissä vieraillen, kennelvuoroissa työskennellen  ja ystäväämme Noria treffaten.
 Pari mätsäriä on jo takana, poika on käyttäytynyt treenimääräänsä nähden erittäin mallikkaasti, mutta rumahan se on, joten sijoja ei ole tippunut. Kuin kerran, jolloin kisaajiakin oli kolme, näin ollen me olimme kolmansia... Onneksi me käydäänkin mätsäreissä ihan vain treenailemassa ja hakemassa kokemusta. Ei me jakseta palkintosijoja tavoitella. Ei me olla saatu jäävää seisomistakaan kummoisempaa seisottamista aikaiseksi. Välillä tuntuu, että pitäisi kuitenkin keskittyä tuohon esiintymiseen ja seisottamiseen enemmän. Ollaan molemmat niin taunoja kehässä, molempien ulkonäkö on hieman "rakkimainen" ja sitten tuo hollandeeri vielä hypähtelee innoissaan minua vasten kesken ravailun...


Treenirintamalle kuuluu hyvää. Olin repiä hiukset päästäni tuon seuruun kanssa. Kun tuppasi levahtamaan käsiin. Purkauduin tästä yhdelle puolitutulle ja tuntui että asiat valkenivat itsellenikin. Kun vain saisi taottua omaan päähän sen, että tuo on vielä nuori sen ei tarvitse osata eikä mun kuulu vaatia siltä sellaisia asioita mitä se ei vielä teknisesti osaa. Otettiinkin kuuri perusasentoa ja peräpäänkäyttöjuttuja ja kappas se "ongelma" katosi kuin itsestään heti kun tuo pirulainen tajusi mikä on homman idea. Treenivideotakin olisi tarkoitus julkaista teidänkin nähtäväksi, katsotaan milloin tämä laiska lomailija saa sen aikaiseksi...
Hakua me kokeiltiin kerran vielä ennen koulun päättymistä. Nitro irtautui metsään näppärästi ja toiseen hakukertaan nähden se risteilikin alueella aloittelijaksi todella kivasti. Löytäessään maalimiehen oli jätkä ollut niin innoissaa, että se oli väläyttänyt hymyn kaupanpäällisiksi. Maalimiesmotivaatiota on vielä työstettävä, ei tuo raitapaita tykkää jäädä leikkimään maalimiehen luokse, se mieluummin juoksee aarteensa kanssa mammalle ja haastaa leikkiin.
Jälki oli murheenkryyni, mutta nykyään tuo jäljestää todella hyvin. Suurimmat viat olivat ohjaajan liinankäytössä. Viimeisin jälki tehtiin koulussa ja alla on todistusaineistona sumuinen video.












Seuraavaan postaukseen yritän saada enemmän tuoreempia kuvia ja Lohdunkantaja on jälleen luvannut tehdä meille ulkoasun! Sitä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti