keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tottis tottis ja vielä kerran tottis!


En voi kehua tuota epeliä tarpeeksi. Kovan työn tulos alkaa näkymään meidän yhteistyössä etenkin tottiksessa. Me ollaan hinkattu, luotu tunnetilaa ja puututtu ääntelyihin.
Tänään me tehtiin ensimmäinen treeni, jossa ei tapahtunut vuotamisia, koira toimi tasapainoisessa tilassa ja tekeminen näytti upealta!
Meillä ollut selkeät tavoitteet pennusta asti, kakarana kuitenkin harhauduttiin liikaa tekniikan puoleen ja se söi penikan motivaatiota tehdä töitä. Ystävän avustuksella lähdettiin kaivamaan intoa ja viettiä tuosta elukasta ja sitähän löytyi. Oli vaihe, jossa en saanut tuota koiraa patoamaan ollenkaan.
Se herkityi haukkumaan minulle aina kun turhautui toimiessaan korkeammassa vietissä.
Röyhkeyttä sillä on ollut aina, sillä olen ylläpitänyt sitä. Ilman erillistä käskysanaa patukan sai varastaa, pallot kaivaa taskuista, jolla mielentila pysyi korkeana ja innokkaana.
Peräpäänkäyttö toimii nykyään hienosti peruutuksissa ei ole mitään ongelmaa, käännökset ovat pääsääntöisesti hienoja. Toki tekniikkaa voisi vielä hioa, mutta se tunnetila on avainsana meidän tekemisessä.
Ollaan nyt vasta vähän aikaa sitten lähdetty vaatimaan hiljaisuutta tottiksen aikana, patukkaa ei enää saa varastaa ja se ei myöskään aina enää ole kainalossa suoritusta tehdessämme. Toki patukka on poissa kainalosta vain 2/10 treenikerrasta, hitaasti hyvä tulee!
Kaiken tämän lisäksi Nitrosta on alkanut kehittymään tasapainoinen äijän alku. Sen kasvu on alkanut tasapainoittumaan ja rakenne alkaa olemaan kivalla mallilla. Sehän oli pentuna erittäin takakorkea.
Ehkä me uskalletaan sinne kehäänkin joskus, kun ohjaaja vaan skarppaisi ja edes ilmottaisi tuon penikan sinne näyttelyyn. Monet näytelmät mennyt ohi omaa huolimattomuutta. Ollaan moneen kertaan katsottu "Tonne voitaisiin mennä" ja lopuksi huomaan ilmoajan menneen jo aika päiviä sitten.
Murkkuikääkin on huomattavissa. Se tosin ei onneksi ole ilmennyt korvien katoamisina vaan lähinnä vahtimisen lisääntymisenä. Vanhemmat ihmiset saa Nitrossa vahdin heräämään ja olenkin yleensä tarkkana. Käskyn alla tuo ei tee kolttosiaan, mutta jos käskyä ei kuulu tuo jätkä ei varmasti antaisi vieraiden ihmisten liikkua vapaasti talossa.
Hienosti se kuunteleekin, mutta lähinnä minua ja luonnollisen auktoriteetin omaavia ihmisiä. Toki minua ei haittaa vaikkei se kuuntelisikaan kaikkia, koska yksi sana minulta yleensä riittää katkaisemaan hepulit tai muun päättömän säntäilyn.
Treffattiin me vierasta kaksivuotiasta urostakin. Vähän jännäilin alkaako Nitro egoilemaan mutta poikien kesken ei ollut minkäänlaisia purinoita. Toisaalta taas tutumman Norin kanssa Nitro vähän yritti jo pärrätäkin. Mutta molempien ohjaajien suusta kuuluneet kiellot lopettivat urosten väliset kahnaukset ja lenkki mentiin loppuun kunnialla ilman kähinöitä.
Talvikauteen pitäisi pikkuhiljaa valmistautua ja tässä mietinkin että pitäisikö jätkän päänmenoksi keksiä uusi lajivaltaus. Nimittäin Agility! Ohjaajalla ei ole sen suurempia tavoitteita, mutta voisihan se olla kivaa vaihtelua molemmille. Katsotaan mihin suunnitelmat etenevät, mutta tällä hetkellä näkyy erittäin kirkasta valoa tunnelin päässä! :)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti