keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kohti sukupuuttoa vai uudelleen syntymistä?



Aloitetaan sillä, että kyseinen teksti tulee täysin pohjautumaan omiin mielipiteisiini. Joita olen tällä lyhyellä aikavälillä pohtinut omistaessanin hollanninpaimenkoiran. Olen jonkin verran tutustunut rodun tilanteeseen netin välityksellä ja kasvattajien kautta. Tässä julkaisussa en tule kuitenkaan mainitsemaan yhtäkään vaan pysyn mielipiteideni takana ja toivon saavani aikaiseksi mielipide keskustelua sekä pohdintaa.

Saimme koulussa tehtäväksi tutkia oman rotumme jalostuksen tavoiteohjelmaa. Mitä enemmän tutkin sitä huolestunemmaaksi muutuin. Miten tulee käymään hollanninpaimenkoiran tulevaisuuden.
Ensimmäinen joka kiinnitti huomioni oli jalostusmateriaalin määrä. Sukusiitoksen heitteleminen oli huikeaa. Esimerkiksi vuonna 2004 17.6% ja 2013 7.52% Rodun kaikissa muunnoksissa sisäsiitos on korkea.
Kyllä me tiedämme, että jalostusmateriaalia on vähän, sekä sen että suurin osa suomen holskupopulaatiosta ovat hollannintuonteja. Tästä pääsemmekin teholliseen populaatioon, jonka luku on 7, mitä suurempi tämä luku on sitä suurempi geneettinen vaihtelu on rodussa. Tämän luvun suositeltaisiin olevan yli 50. Pieni luku taas kertoo meille, että nopea sukusiitos on lisääntymässä.
Tiivistettynä olemme tulossa tilanteeseen, jossa jalostusmateriaali on loppuumassa.
Onko meillä tarpeeksi naruja käsissämme, jotta pystyisimme elvyttämään rodun geneettistä perimää. -Miten muunnamme rodun perimän suljetusta avoimeksi? 
-Mistä saamme jalostusmateriaalin, jos sitä ei yksinkertaisesti ole?
-Onko tämä "raidallinen kuonosta hännänpäähän" vaatimus tosiaan niin tarkka, että olemme valmiit uhraamaan yhden hienon rodun?
-Olisiko aika ottaa askel kohti "vanhaa" mutta kuitenkin uutta?
Olemme ottamassa haparoivia askelia tietynlaiseen oikeaan suuntaan, mutta pitäisikö meidän ottaa se isompi askel?
Itse olen miettinyt moneen otteeseen tätä uusinta "villitystä" eli karvamuunnosristeytyksiä. Kyllä ideana tämä on hyvä, mutta entä toteutus? "Julma totuus" on se, että jokaisessa muunnoksessa on ongelmansa. Toki jos jalostaminen olisi helppoa me pystyisimme periyttämään 50/50 menetelmällä emosta ja isästä vain ne hyvät puolet. Mutta jalostuksenhan ei kuulukaan olla helppoa.
Kun me haluamme parantaa pitkäkarvan käyttöominaisuuksia niin miksi me yhdistämme siihen lyhytkarvaa. Joka on karvageeniltään dominantti me emme saisi aikaan puhtaasti pitkäkarvaisia.
Sekä mitä tulee tapahtumaan, kun yhdistämme pitkäkarvaisen todennäköisesti melko pehmeän koiran mahdollisesti erittäin kovaan ja dominoivaan yksilöön. Sen lisäksi näilläkään yhdistelmillä ei ole rodun geeniperimään pitkällä tähtäimellä hyötyä. Kaikissa karvamuunnoksissa on melko korkeat sukusiitos asteet, joten vaikka karvamuunnosristeytykset joskus tulevaisuudessa sallittaisiinkin ilman nykyiseen prosessiin kuuluvia paperitöitä. Tulisimme jälleen siihen samaan umpikujaan.
Mistä hankimme lisää jalostusyksilöitä?Kertokaa minulle; mikä on se suurin este esimerkiksi roturisteytyksien sallimiseen?
Miksi ihmiset ovat niin vastahakoisia ajamaan asiaa eteenpäin.
Puhtaasti omaa mielipidettäni tukee belgialaisen sukulaisen yhdistäminen hollantilaiseen.
Belgianpaimenkoirassa on kuitenkin samat karvamuunnokset, jos haluamme pitkää karvaa, voisimme yhdistää tervun sekä pk-holskun. Saaden samalla käyttöominaisuuksia ehkä jopa puolin jos toisin.
Ulkomaillahan käyttörekisteriin syntyneet "raidallisetmalit" rekisteröidään hollanninpaimenkoiriksi ja myös päinvastoin holskupentueeseen syntynyt vaalea yksilö on automaattisesti malinois
 (tämä esimerkki on lk holskuista, mutta pätee samalla tavalla muihinkin muunnoksiin)
Olen tätä ajatusta pyöritellyt päässäni, käännellyt ja väännellyt. Ainoa lopputulos johon päädyn on kysymys.
Miksi EI? Meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa hollanninpaimenkoiran tulevaisuuteen niin miksemme voisi tehdää sitä ajoissa. Toki jos näiden belggarien käyttö hirvittää voisimme turvautua KNPV -koiriin, joiden jalostuksessa on kuitenkin vaalittu enemmän käyttöä kuin näyttöä.Saisimme lisää jalostusmateriaalia, voisimme kääntää kurssin kohti avoimempia niittyjä ja poistua siitä umpikujasta nyhjöttämästä.
Onko se täysi puhdasrotuisuus siis tärkeämpi kuin rodun säilyminen?
Tässä kohtaa heitän tämän pallon teille hyvät lukijani.
-Miten te näette hollanninpaimenkoiran ja miksei oman rotunne tilanteen?
- Kuinka juuri te lähtisitte sitä parantamaan, jos saisitte oikeudet siihen?






P.S suunnitteilla mielipidepostaus myös rodun "yleistilasta," jossa käsitellään mm. luonnetta, terveys, mainetta sekä pentuetilanteista sitten paremmin.
Muistakaa edelleen nämä ovat lähinnä keskustelua herättäviä postauksia, joissa käsitellään tilannetta niin kuin minä sen näen ja koen. Tarkoituksenani ei ole esimerkiksi mollata kenenkään jalostusvalintoja tai kasvatusperiaatteita.





4 kommenttia:

  1. Ulkomaillakin ainoastaan knpv-koirissa yksilöt rekisteröidään värin mukaan. Eli käytännössä holskujen kanssa vain lk. hollanninpaimenkoira ja malinois voi syntyä samaan pentueeseen. Pk ja kk muunnoksia ei niissä linjoissa ole kuin aivan muutamia yksilöitä. Eli se kanta auttaa vain pääasiassa lyhytkarvaisten geneettistä tilaa ja vain sen verran kuin sieltä koiria käytetään. Pitkä- ja karkeakarvaisille siitä ei ole toistaiseksi ollut juurikaan hyötyä. Karvamuunnosristeytyksiin ei rodun kotimaa salli käytettäväksi knpv-taustaisia koiria ja muut risteytykset kahden äärimmilleen sukurutsatun populaation kesken on, ihan niinkuin sanoit, yhtä tyhjän kanssa pitkässä juoksussa..
    Sitä olen itsekin ihmetellyt, miksei sitten edes niitä muunnisristeytyksiä aleta tekemään.. Vain pk muunnoksessa niitä on joitain, mutta vaikka kk on kaikkein huonoimmassa tilanteessa, ei siihen muunnokseen ole vielä alettu tehdä muunnosristeytyksiä enkä voi millään ymmärtää siihen syytä.. Mun mielestä joko rodun kotimaan päättävien yhdistysten sisällä pitäisi tapahtua täydellinen asennemuutos, tai sitten muiden maiden tehdä omat ratkaisunsa hollannin kannasta riippumatta, niin voisi olla jotain mahdollisuuksia. Tuntuu, että aina jos jossain onnistutaan saamaan knpv-verta fci-koirien jalostukseen luvallisin keinoin, niin pian sekin keino tehdään mahfottomaksi.. Ja onhan sitten toki koko ajan ollut näitä luvattomia risteytyksiä, joista ei kukaan tiedä, paljonko niitä (pääasiassa lyhytkarvoissa) on. Fci-koirat on jo aikapäiviä sitten ajautuneet umpikujaan hollannin rotuyhdistyksen saattelemana, sieltä tulee myös ajatus niiden "puhtaiden linjojen" vaalimisesta. Ja ne koirat, jotka vielä tänä päivänä ovat lähes tai täysin puhtaista linjoista, ovat käytännössä aivan eri koiria kuin x-taustaiset koirat. Puhtaissa fci-koirissa ei esim. pk ja lk muunnoksen välillä ole juurikaan muuta kuin yksilöeroja mm. käyttöominaisuuksien suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Lukiessani tekstiäsi on pakko todeta, että olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Tämän rodun "uudelleen jalostaminen" on tehty lähinnä mahdollisimman vaikeaksi. Toki tätä 'alkuperäisjärjestöä' tulisi hollannissa kunnioittaa, mutta tulisi kasvattajienkin herätä tähän, että se hollanninkaan rotujärjestö ei voi olla oikeassa. Kannatan paljolti sitä, että me otettaisiin maana tämän ja miksei monen muunkin samassa tilanteessa olevan rodun jalostus omiin käsiimme. Välittämättä siitä tulisiko hollanti tätä toimintaa hyväksymään tai tunnustamaan tämän jälkeen suomen kantaa holskuiksi.
      Kiistämätön ja surullinen totuus kun vaan on se, että jos kukaan ei ole valmis tätä asiaa ajamaan ollaan pian niin syvällä suossa että sieltä on mahdoton irrottautua ja pyristelemällä uppoamme vain syvemmälle.

      Poista
  2. Ihan vaan lyhyt kommentti: mielenkiintosta pohdintaa, mut toki ois voinu viielä vähän syvällisemminkin kirjottaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tästähän oli tarkoitus tulla pidempi postaus. Mutta nyt tämän on tarkoitus toimia tällaisenä keskustelun herättäjänä. Sitten myöhemmin tulen kirjoittamaan tästäkin aiheesta jatko-osan, jossa tulen käsittelemään näitä mahdollisesti saamiani kommentteja aiheeseen liittyen :)

      Poista