tiistai 2. helmikuuta 2016

Haluun mennä LUJAA!

Jälleen on kulunut lukemattoman pitkä aika blogipostauksesta. Teidän tylsyydeksi tulemme analysoimaan Nitron treenejä ja käymään lävitse tulevaisuuden suunnitelmia.
Osallistuimme raitapaidan kanssa koulussa oleviin kokeenomaisiin treeneihin, jotka ovat nähtävillä tällä videolla.


En uskaltanut vielä lähteä treeniin ilman palkan näkymistä. Joten kainalopalkalla edettiin. Hallissa oli todella paljon häiriötä  n.30 ranskalaista opiskelijaa, joilla oli erinäistä ohjelmaa kesken meidän treenien. Jolloin liikennettä sekä melua oli kehän laitamilla ihan riittävästi.
Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota on ääntely. Ääntely alkaa liikkeiden aloitusaskelilla, sekä perusasentoon siirtymisissä. Nitro joko piippaa tai haukahtaa. Tämä on meidän ongelmakohta johon en ole vielä keksinyt sopivaa ratkaisua. Ruoalla tehdessä on hiljaa, mutta tekemisestä puuttuu tuo voima, sekä draivi. Joo tekee ihan peruskivaa seuruuta ruoalla, mutta miksi tyytyä peruskivaan, jos pystyisi saamaan parempaa? (köh köh ohjaaja perfektionisti seuruun suhteen!!)
Tähän olemmekin hakemassa vinkkejä Jari Kantoluodon Tottiksen mielentila luennolta Kannuksessa, koirakkopaikka lunastui meille ja jäämme odottelemaan sitä innolla.
Seuruu kuitenkin itsessään todella kivaa katseltavaa, kun ei aukeile tai tiputtele kontaktia. Nämä asiat korjattavissa palkkauksella sekä sen suunnilla ja vaatimisella.
Peräpäänkäyttö on otettu nyt tehotreeniin, kun se tuntuu jäävän nukuksiin jos sitä ei herättele. Videolla peräpäänkäyttö oli vielä Nitron tasolla OK mutta viimeaikoina se on käyttänyt sitä huonommin. Teimme pari treeniä täysin imuttaen, jolloin takajalkojen käytössä ei ollut mitään ongelmia. Jälleen piti ohjaajan katsoa sinne peiliin ja todeta, että prkele sen koiran kanssa kannattaa ja pitää  palata alkeisiin edes joskus. Edes muistuttelemaan jo opittuja asioita.

Maahanmeno siisti, sekä omaanmakuun sopivan vauhdikas. Nitro kuitenkin ennakoi ylösnousemisen, joka oli täysin omaa mokaani! Yleensä treenatessani yksin jätän patukan kääntymispaikalle, en vie sitä koiran luokse. Vapautan koiran sitten joko makuuasennosta tai noususta lelulle. Nyt kuitenkin jännitys puri mieleen sen verran kovasti että yleisetkin palkkaustyylit tuntuivat erittäin hankalilta suorittaa... Pitäisi treenata porukassa useammin, jotta pystyisi suorittamaan liikkeet oikeasti samalla tavalla kuin treeneissä. Sujuvasti ja eritoten luottaen koiraansa.
Luoksetulo oli hyvä. Itse kokonaisuutena, mutta liikavauhti ja hallin liukaslattia saivat aikaiseksi törmäyksen. Turhauma oli jälleen esillä ääntelyssä perusasentoon siirryttäessä. Toki eteentulopaikka --> aivan liikaa toisessa reunassa, mutta ainakin se oli suora!  Sivulle siirtyminen jäi vajaaksi, peräpään käyttämättömyyden vuoksi.

Kaukoissa ongelmaksi koitui oma jännitys ja jälleen virheelliset palkkaukset. Yleensä Nitrolla ei ole ongelmaa näiden liikkeiden suorittamisessa, mutta nyt oli vaikka mitä nousemista sekä liikkumista. Tehotreeniin otettiin kaukojen liikkeet, sekä niiden suorittaminen paikallaan. Sekä erilaiset jumpat, jotka kehittävät syvää lihaksistoa ja takaavat että koiralla on kyky suorittaa liikkeet paikallaan. Videolla on nähtävissä epätasapainoinen asento, joka osittain vaikeuttaa koiran nousemista makuuasennosta istualleen.

Kapulanpidosta ei mitään erityistä mainittavaa. Tehtiin metallilla, koska puuta on herkistynyt mälväämään.

Hypyllä häiriöt iskivät ylivoimaisiksi. Jälleen liike jonka kanssa ei ole ollut ongelmia aiemmin. Nitro vilkaisee näitä ranskalaisopiskelijoita, hyppää esteen ennen luvan antoa ja turhautuu lopputulokseen jonka seurauksena lähti haukkumaan minulle. Tämän jälkeen veimme koiran puhtaasti boksiin rauhoittelemaan ja naksuttelin sille rauhallisesta olemuksesta. Kun rauhoittui pääsi treenaamaan pään ollessa koossa. Ero tekemiseen oli suuri ja Nitro pystyi suorittamaan liikkeitä paljon keskittyneemmin.

Olemme huomanneet samoja ongelmia viikottaisilla tokoringin treeneillä. Nitro saattaa kiihtyä näissä yli omien "äyräiden" ja päätyy ylisuorittamaan liikkeitä mölyn kera. Olemmekin ahkerasti yrittäneet treenata porukassa myös muulloin kuin kerran viikossa. Nitro löysi viime perjantaina itsestään sen saman koiran, joka treenaa mun kanssa kentällä kaksinkin ja saatiin paljon palautetta siitä, ettei se ollut sama "piripäinen" itsensä. Vaikeinta on ehdottomasti oma jännitys ja sen vaikutukset koiraan.
Edelisen koiran kanssa en noita tilanteita juurikaan osannut jännätä, mutta tämän kanssa mennään ihan eri otteella. Haluttaisiin hallinnan pelaavan täysin, sekä liikkeiden olevan lähes kisavalmiita, mutta siltikin ollaan vielä kaukana tavoitteissa. Ohjaaja löytää itsensä turhautuneesta tilasta, miksei me olla jo valmiita. Asiaan on niinkin yksinkertainen vastaus kuin SE ON VIELÄ NUORI!!
Kun vain tämä menisi sinne ohjaajan takaraivon perukoille niin saataisiin treeneihin varmasti uutta kosketusta. Tavoitteita pitää olla, mutta kärrystä ei saa ahnehtia ennen kuin se on edes kohdilla...


Ihan vitsillä lähdettiin kokeilemaan uutta aluevaltausta Agilitya. Minulla on ollut aina kiinnostusta lajiin, mutta mielikuvat kuumuvasta holskulapsesta saivat lajin vaipua unholaan. Siinä sitten huumorilla lähdettiin kokeilemaan ja sain huomata ettei jätkä repeillyt mihinkään suuntaan.
Se suoritti annetut tehtävät vauhdikkaasti sekä intoapuhkuen, mutta piippauksesta tai ääntelystä ei ollut tietoakaan. Kaiken tämän lisäksi sille jäi kauhea hinku noihin esteisiin.
Nykyään treenaamme siis esteistä sekä putkista luopumista... Nitro kun haluaisi ilmeisesti suorittaa vauhdikkaampia asioita mieluummin kuin näitä pilkunn*ssi*taa vaativia tottisjuttuja.
Melkein itseä harmittaa koiran syttyminen kyseiselle lajille, sillä se tarkoittaa vain sitä että tätä tulee myös treenatakin ihan vain kivana vaihteluna tottikseen.
Mutta se on varma että jos tuo rupeaa aksakentällä ääntelemään niin laji jää siihen kohtaan kuin alkoikin. En voi nimmitäin sietää huutavaa koiraa yhtään missään lajissa. Sen keskittyminen ei mielestäni ole silloin suorittamisessa jos on aikaa louskuttaa.
Toki yritämme pitää mielentilan oikeana ja antaa tällekin lajille mahdollisuuden vaikka sitä hieman karsastankin... 



Mitä sitten näkyy tulevaisuudessa?
Helmikuu on ensinäkin nimetty rahantuhlaus kuukaudeksi. Olemme nimittäin torstaian menossa luustokuviin, joissa tarkastetaan pojalta lonkat, kyynäret sekä selkä josta LTV virallisena, Spondari epävirallisena kun ikä ei vielä riitä.
Olemme varanneet myös ajan koirahierojalle, katsotaan onko jumppaukset tuottaneet tulosta.
Uskallauduin myös ilmoittamaan pojan tokokokeeseen, joka olisi tarkoitus startata 16.2 .. Vieläkö voi perua?
Kuukauden kruunaa vielä tuo mainitsemani Tottiskoulutus, josta haetaan toivottavasti meille ne sopivimmat vinkin tasapainoiseen suorittamiseen.
Vauhdikas kuukausi siis tulossa, koulustakin pitäisi tänä keväänä valmistua... Vastahan täällä aloitettiin. Käsitellään nämä aiheet sitten tulevissa postauksissa!



4 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. Jaksathan sitten kirjoittaa Kantoluodon semmasta tännekin? Olin kesällä kuunteluoppilaana ipo-semmassa ja tykkäsin kovasti hänestä kouluttajana. :)

    VastaaPoista
  2. Kontaktilla kannattaa laittaa namialusta että koira saa palkan alhaalta päin, ettei se lähde sun perään tuolla tavalla eikä muutenkaan jää käteen kiinni :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä meillä Rene louskuttaa ja kuitenki keskittyy agiradalla suoriutumiseen. Myös korkealla kisaavien jotkut koirat huutaa radalla. :) Meillä Rene huutaa sen takia jos itte avaan suuni, palkkaa ei tuu heti tai ite möhlin radalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan se olla että siellä on niitä jotka kisaa korkealla ja louskuttaa. Mutta on myös se toinen ääripää johon Nitro kuuluu ja sen louskutus todennäköisesti söisi keskittymiskykyä. Mulla ei vaan itellä kestäis ohjata koiraa joka louskuttaa menemään. Toki nämä on täysin mielipidepohjaisia juttuja :)

      Poista