sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Koiran silmissä epäreilu.

Viimeiset kolme päivää, olen istunut Kantoluodon opissa. Kaksi ensimmäistä meni kuunteluoppilaana perjantain aiheena oli yhteistyökoulutusksessa, lauantaina seurattiin tämän viikonlopun aiheena olevaa "Mielentila tottiksessa"
Kantoluodolla on paljon hyviä näkökulmia koiran koulutukseen ja ne lähentelivät paljon omia tyylejäni. Toki hänellä ne oli viety paljon pidemmälle asteelle.

Tuntui että Kantoluoto esitti asiat erittäin yksinkertaiseksi ja sen lisäksi hänellä oli todella järkevät perusteet omille ajatuksilleen. Selkeä esitystapa helpotti aiheiden ymmärtämistä. Paljon on tietoa jo kerrytetty omasta takaa, mutta tämä oli kiva lisä tietopankkiin.
Monta kertaa luennon aikana tuli sellainen olo, että tosi monet epäkohdat pätee myös minuun ohjaajana ja meidän työskentelyyn Nitron kanssa tiiminä. Suurin osa meidän ongelmista johtuu siis ohjaajan ja koiran välisestä ristiriidasta.
Opetetaan toista, mutta vaaditaan aivan toisenlaista suoriutumista. Vähemmästäkin olisi koiran pääkoppa sekaisin.
Oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka koirien käyttäytymistä pystyttiin muokkaamaan jo parilla harjoituskerralla. Palkkauksen ollessa juuri oikea-aikaisesti mielentilan muutoksen kanssa.

Muistiinpanoja Jari Kantoluodon "Yhteistyö koulutuksessa" -luennolta. 19.2.2016

-Katsotaan peiliin. "Miksi koira ei tahdo työskennellä kanssani?"
-Jos koira on passiivinen välttelevä --> Väärä suunta
-Koulutus pitää tehdä niin , että koira voi luottaa ohjaajansa
-Kentälle mennessä koiran on haluttava työskennellä ohjaajalle, tarjoaa kontaktia ja aktiivisuutta
-Ei sellaista viettiä, jossa riehutaan, pompitaan ja haukutaan vaan vahvistetaan syvää keskittymistä.
-Mitä selkeämmin & avoimemmin koira työskentelee sitä helpommin se tuottaa viettiä.
-Tunne & vietti eri asioita --> Vietti tuottaa energiaa ja tunne on se mielentila jossa koira on sillä hetkellä
- Vietillä voidaan peittää asioita
mm. stressi ja epävarmuus
--> Ei hyvä etenemistapa
Ohjaajan ihanteellinen tunnetila "rauhallisen itsevarma"
--> Hyvä eläytyjä, koiranlukutaito (myös vietin läpi)
-Usein kuormitetaan koiraa tilanteissa jossa sen on vaikea olla.
-Ei tee hyvää suhteelle
-Ohjaajan tulee helpottaa ja auttaa koiraa onnistumaan
-Jos syvennetään sitä kuoppaa johon koira on vajoamassa. Mitä se tekee luottamukselle?
-Iso osa passivoitumisongelmista johtuu huonosta kommunikaatiosta
Ohjaajan otettava vastuu kommunikoinnin sujumisesta
--> Vahvistaminen oikea-aikaisuus ja tunnetila
--> Mitä paremmin eletään koiran tunteessa sitä paremmin voidaan toimia tiiminä.
--> Tärkeintä on luottaa koiraan, eikä kannatella ja vaatia siltä kokoajan.

"Hyvä kouluttaja saa koiran toimimaan haluamallaan tavalla, erinomainen saa koiran haluamaan sitä"
--> Alistamalla koulutettu koira ei halua "suoriutua" vaan se yrittää "selviytyä" tilanteesta.
-Virheitä ei saa pelätä, niillä ei ole merkitystä vain onnistumiset merkitsevät. Virheitä saa tulla mutta niihin ei saa jäädä.
Virheilleen täytyy pystyä naureskelemaan. Annetaan koiralle mahdollisuus yrittää uudestaan.
-Koiralle täytyy pystyä näyttämään "Voi vitsi että olit mahtava!" ja antaa ylpeyttä sen suoritukselle.
--> Koira tahtoo onnistua yhdessä-
Ihmisen hyväksyntä merkitsee paljon!
Koiran on pystyttävä nauttimaan yhteisistä onnistumisista.
Koiraa ei voida huijata kehuilla ja kannatella sitä.
 
--> Koira ei usko arvotonta kehua, eläimen ylläpitäminen kehulla ei auta mitään ja lopulta se turtuu siihen.
-Mitä haetaan koiralta --> Miten kehutaan.
-Jos haetaan rauhaa ei voida kehua vietillisesti ja rikkoa sitä tunnetilaa
-Kun suojelussa haetaan aggressiota kehukin saa aggression sävyä
-Ohjaajan eläydyttävä haluttuun tunnetilaan, jotta voidaan edetä harmoonisesti
-Ohjaajan ollessa kiinnostava koiralle, koira haluaa lukea ohjaajansa tarkkaan.
-Haastettava itseään --> tietää koiran osaavan asiat ja se tekee ne hyvin jolloin ollaan itsevarmoja.
Kehittyäkseen käytävä mukavuusalueen ulkopuolella, jos epäonnistuu on mietittävä mitä pitää muuttaa.
Aina ei voida olla sillä omalla mukavuusalueellaan, edetään järkevästi ei saa kuitenkaan edetä hätiköiden. Edetään järkevästi, porras kerrallaan.
--> Liian nopeasti edetessä luodaan epävarmuutta
kuljetaan niin sanotusti tietä --> hallitaan koira, itsensä ja tietää mitä tekee --> itsevarmuus
-Kukaan ei voi määritellä miten etenette vaan SINÄ määrität koulutuksen niin että se on nautinnollista.
-Koiran silmissä kentällä ja kotona on sama ihminen

-Hyvällä auktoriteetilla koira haluaa ja uskaltaa toimia, se ei ole pelon tuottamista tai alistamista.
-Mitä vahvempi auktoriteetti sitä positiivisemmin voi koiraa kouluttaa!
-Epäonnistuessa koiran ei tarvitse pelätä tulevaa vaan sen tulee haluta yrittää uudestaan.
-Jos harjoituksissa päästään tähän pisteeseen on harjoittelu mielettömän kivaa!
--> Ohjaaja kehuu, koira odottaa olevansa ihan super! eikä pelkää epäonnistua.
-Ruoalla koira ei lähde niin herkästi kiehumaan
--> Vahvistamistiheys --> helppo palkata usein
-Kun osaa on helppo ottaa mukaan energiaa. Saalilla koiran on kuitenkin osattava keskittyä, jolloin siihen voidaan siirtyä nopeammin.
-Teknisyyttä helpompi kouluttaa kuin tunnetilaa, kouluttaessa tunnetilaa tehdään ensin jolloin voidaan kivuttomasti lisätä mukaan tekniikkaa.
-Oikeasta tunnetilasta palkattava aina, jolloin koira oppii hakeutumaan siihen tunteeseen.
-Toiminta-alue käsittää viettienergian, harmonian ja tekniikan.
-"Ylienerginen koira ei voi mennä toiminta-alueelle, kun vietti vie muualle."
-->EI PIDÄ PAIKKAANSA
Koiralle opetetaan, että keskittymällä ja olemalla taitava on mahdollisuus palkkioon. Palkkauksessa täytyy olla johdonmukainen, ei tarvitse pelata fyysisyydellä tai alistamisella. 
 
-Koiran tulee irroittaa tasapainoisesti.
--> Kun irroittaminen saadaan hyväksi tulee lisää voimaa sekä yhteistä tekemistä.
-Saalis ja ruoka ei saa tulla koiran ja ihmisen suhteen väliin. Koiran on haettava yhteys ohjaajaan ei saaliiseen tai ruokaan.
-Koira kokee saaliin ja ruoan yhteyteen ihmisen kanssa, jolloin tekeminen on sille nautinnollista. Jos koira luo yhteyttä saaliseen se ajattelee "millä saan palkan nopeammin" negatiivista suhteelle...
-Palkan oltava suhdetta vahvistava asia, ei sitä rikkova.
Jos mennään kokeeseen koiran kanssa, joka on kiinni palkassa.
--> Oppii nopeasti ettei saa palkkaa, laskee viettiä eikä työskentele ihmisen kanssa koska ei ole oppinut yhteistyöhön.
-Tunnistettava kun työskentelee palkalle vs. työskentelee ohjaajalle.
-Yhteistyö on ainoa motivoimisväline, joka on kokeessa mukana.

Ulkoinen palkkio ei saa olla liian tärkeässä roolissa.
Sellaisella koiralla on ihan erilainen ilme, joka työskentelee paljon ulkoiselle palkalle, kuin yhteistyölle.
Ulkoinen palkka tuottaa energiaa (saaliilla)
Yhteistyöllä saadaan aikaiseksi loistokkuutta.
-Koiralta voidaan vaatia asioita kun se tahtoo toimia ohjaajan kanssa, sekä uskaltaa yrittää ja haluaa tehdä hyvin. Jos koira ei osaa asioita ei suhdetta paranneta vaatimalla.
Näkökulmana "Miten saan koiran ymmärtämään paremmin."
Koiran on haluttava yrittää seuraavalla kerralla enemmän.
Palkkiolla pelaaminen ei onnistu koiralla, joka on opetettu "selviytymään" eikä se tuolloin voida käyttää keinoja, jotka "haastavat" koiraa.
Koiran kanssa joka on opetettu haluamaan onnistumista ei tarvitse lähteä vaatimaan asioita negatiivisesti.
 
- Jos koiralla on ristiriitaisuus ohjaajan kanssa ei se lähde hakemaan tai tarjoamaan ohjaajalle asioita. Kontaktin sijaan koira haistelee, eikä halua olla "tekemisissä ohjaajan kanssa"
-Pennun anssa aloitetaan palkkaamalla katsekontaktista, ei kuitenkaan niin että se hyppii ja riehuu vaan palkataan keskittymisestä.
-koira oppii aktivoitumaan ohjaajalle eikä sen tarvitse pelätä.
-Sitä hitaammin koira oppii, mitä enemmän siihen pyritään vaikuttamaan.
-Jos koira passioituu esim. taisteluleikistä, ei se ole sille sopiva palkkauskeino. On tunnistettava eläimestä mikä on sitä motivoiva palkkio.

-Jos koira passivoituu on kouluttamisessa epäonnistuttu ja koira kokee ettei se voi onnistua.
-Onnistumisien kautta koira oppii parhaiten.
Lähtökohtaisesti motivoitunut koira voi epäonnistua kahdesti, mutta kolmannella sen on tulisi onnistua. Jos se ei onnistu on rimaa laskettava.
Ei palkata nopeutta vaan varmuutta. Varma koira on nopea. Oppimisvaiheessa koira saa olla hidas.
-Jos koiraa rankaisee kun se pelkää voi kysyä itseltään: paljonko se lisää luottamusta koiran ja ohjaajan välillä?
-Kun jännittää kannattaa tehdä asioita joissa tiedetään onnistuvansa --> Koira oppii , että se pärjää ja se voi onnistua.
-Ei saa takertua koeohjeisiin, harjoitusten ei tarvitse olla kokeenomaisia.
 
-Kantoluoto ei opeta koiria patoamaan
-10 parasta mm. koiraa ei patoa. Miksi opettaa kun ei kuitenkaan tee sitä?
-Mitä patoaminen on?
--> koira valmistautuu palkkaan, onko hyvä tottelevaisuuden tila?, ristiriita koiran kanssa työskentelyssä. Opetetaan ns. haluamaan palkka muttei se kuitenkaan saisi haluta sitä. Aina tulisi palkata yhteistyöstä ohjaajan kanssa, ei siitä että se haluaa palkkaa.
-Patoaminen tuo jähmeyttä.
-Patoamalla ja vaatimalla ollaan ristiriidassa
  --> korkea viettinen koira vuotaa.
Patoamista saa käyttää jos koiran on tarkoitus vain ja ainoastaan hyökätä saaliille ja sille on opetettu tasapainoinen mielentila toimia.
Esim. koira pistetään odottamaan ja päästetään patoamisesta hyökkäämään kohteeseen.

-Tärkeä koulutusvaihe on se että koira ennakoi liikettä, silloin se osaa ja on varma tekemisestään. Muutaman kerran voidaan palkata ennakoimisesta ennen kuin koiralle kerrotaan ettet ihan vielä voi suorittaa liiketta vaan vasta kun kuulee käskyn.
-Koiralle voidaan antaa vihjeitä koulutuksessa, mutta tehtäviä ei saa ratkaista täysin koiran puolesta.
-Koira ei saa vain palkkaa vaan sille myös kerrotaan että se suoritti hyvin.
-Koiralla on ajatus että kaikki mitä sen pitää tehdä se myös haluaa toteuttaa.
-Koiralla oltava tietynlainen uteliaisuus "mitä tehdään??"
-Absurdia käskeä koiralle jotain mitä se ei tiedä.
 
-Mahdollisimman vähällä mahdollisimman paljon.
--> Opetetaan voimakkailla isoilla eleillä vs. opetetaan reagoimaan pieniin eleisiin.
-Koiria opetetaan yleisesti aivan liian voimakkailla eleillä kuin tarvitsisi.
-Koiran ei tarvitse aina pelätä ohjaajaa, jotta se passivoituisi. Se voi olla huolissaan ympäristöstään jolloin se ei uskalla "heittäytyä avoimesti työskentelyyn"
-Kannattaako romuttaa suhdetta ja rankaista tästä?
-Koirat eivät näytä "keskaria" vaan koulutus on tällöin epäonnistunut. --> katse peiliin.
-Jos painetta tuottaa liikaa väärään aikaan, viedään aktiivisuustasoa alaspäin.
--> Ei kannata vahvistaa riehumista ja holtitonta viettiä
-Miksi vahvistaa riehumista kun halutaan keskittymistä?
-Imutus voi olla sekä huono että hyvä asia

-Kantoluoto itse ei käytä, koska kun koiraa imutetaan niin mihin se sijoittuu viettiteoriassa: Viettipäämäärään ja tottis kuuluu taas viettikäyttäytymiseen.
-Kun lähdetään kouluttamaan koiraa sen tulisi opiskella jatkuvasti jotain.
Ei ole väärin, mutta tärkeää havannoida oppiiko se koira suorittaessaan.
Miettikää koiran näkökulmasta. Mitä se oppii ja miksi?
Jos tulee ongelmatilanne --> pyrkii viettipäämäärään sen sijasta että ratkaisisi sen. (jos imutuksen tueksi ole opetettu luopumista)
-Palkan häivytys opetellaan erikseen, askel askeleelta varmaksi.
-Koira ei opi suorittaessaan vaan silloin kun se miettii ratkaisuja.
-Kaikessa on riskinsä, ne tulee tunnistaa eikä vain hyökätä asiaan.

Sijaistoiminnot liittyy stressiin ja epävarmuuteen.
Vuotamista ei saa pois käsemällä vaan tilanteesta tulee poistaa sitä aiheuttavat asiat.
Outo ajattelumalli "Jos et lopeta stressaamista niin stressaan suo lisää"
Tilalle tuodaan positiivisempi avoin mielentila.

Muistiinpanoja "Mielentila tottiksessa" seminaarista. 20-21.2.2016

-Nuorelle koiralle mahdollisuus oppia, jos yleisö jännittää päästetään toteamaan se vaarattomaksi.
-Vahvistetaan kontaktista ja syvästä keskittymisestä.
-Merkataan oikea hetki, kun se on hyvä,

-Ei vahvisteta palkan vaatimista.
 -Kun yrittää itse saada palkan --> Ei saa
  Kun lupuu palkasta ja aktivoituu --> Saa sen

-Miten korkeavireisen koiran saa hallitsemaan sitä?
  Liittyykö viettiin vai jännitteeseen?

-Liika paine voi tehdä esimerkiksi irroittamisen hankalaksi. Jos koira on paineessa irroituksessa se on sitä myös irroituksen jälkeen.

-Koskettaminen esimerkiksi rauhoittamistilanteessa mahdollisimman luontaisesti. Ei pään ylitse.

-Tunne tila vaikeuttaa oppimista ei estä sitä.

-Jos ohjaajan aiheuttama paine saa koiran koventamaan otettaan esimerkiksi palloon. Ollaan jo ristiriidassa koiran kanssa.
-Irrotuksessa huono tunnetila, irroittamisen jälkeen se siirtyy työskentelyyn.
-Mitä paremmin vakiinnutetaan rauha irroittamiseen, sitä helpommin on työstää koiraa eteenpäin.

-Koirat ovat "viettinsä vankeja" joten ohjaajan on annettava vietille hermot.
 -jos koira haukkuu, odotetaan sen sammuminen, jolloin se tajuaa ettei sillä saa mitään.

-Koira ei voi itselleen mitään --> Ei kannata menettää hermojaan, ohjaajan tulee pitää itsevarmuus.
-Kun koira hakeutuu haluttuun tunteeseen palkkaus heti.

-Ympärilleen katsominen irroituksen jälkeen.
  --> Ei ole tahallaan epäaktiivinen vaan selkeyttää päätään.

-Mieluummin opettaa koiran nostamaan omaa aktiivisuuttaan itse kuin ohjaajan kannattelemaan sitä.
-Ennen työskentelyn aloittamista koiran on oltava aktiivinen.

-Koiraa ei ole tarkoitus vetää loppuun harjoituksilla vaan se lopetetaan kun eläin on vielä kiinnostunut.
-Jos treenataan uutta, aloitetaan harjoitukset jollain sellaisella jutulla minkä koira osaa. Silloin saadaan siihen itsevarmuutta.
-Käskysana otetaan mukaan kun koiralle on selkeää mitä siltä pyydetään.

-Käytetään pieniä avustavia eleitä, niin että koira joutuu vähän miettimään mitä sen täytyy tehdä saadakseen palkan.
-Jos koira oppii kasvokontaktiin se kiertyy helposti seuruussa.
  --> Yhtenäinen palkansuunta aina kylkeä pitkin alas.
-Koira vie palkan alas, palkka ei vie koiraa.
-Tärkeintä on mistä palkkaa ei se miten sen tekee.

-Yliyrittämistä ei kannata vahvistaa.
-Aina johdonmukainen palkkaus keskittymisestä.

-Ohjaajan haastettava itseään lukemaan koiraa.
-Koiran nuuhkiessa maata, ei ohjaaja puutu siihen mutta apuohjaaja voi ottaa koiran kiinni jolloin ohjaaja voi poistua kentältä. Koiralle tulee huoli ja se oppii pitämään ohjaajaansa silmällä.

-Kun koiralle on opetettu rauha, voidaan käyttää sitä kapulanpitoharjoituksissa.
-Ensin palkka häivytetään perusasennosta, sitten vasta liikkeessä. Palkka tulee aina kainalon kautta koiralle. (Esim jos pitää palkkaa muualla kuin kainalossa, palkkaus hetkellä se siirtyy kainaloon)
 -Oppii tuomaan omalla aktiivisuudellaan palkan kainaloon.
   -Mitä enemmän koira on palkan varassa, sitä huonommin se suoriutuu.

-Kun koiralla on paljon viettiä se tulee palkata rentoudesta, ei patoamisesta tai kyttäämisestä.
-Kun oppii tekemään hyvällä mielentilalla ei saada aikaiseksi jähmeää suorittajaa.

-Jos koira tuottaa ääntä on ohjaajankin hankala pitää itseään kurissa.
-Koira luo syvään keskittymiseen viettiä, sitä ei tarvitse rakentaa siihen.
-Avoimessa mielentilassa koiralla on isompi viettikestävyys.
-Koirissa on nykypäivänä niin paljon viettiä, ettei sitä tarvitse hakea Se kyllä tulee suorittamiseen aikanaan.
-Ohjaajan annettava koiralle harmoniaa ja selkeyttä, jotta koiran olisi hyvä työskennellä yhteistyössä-
-Koiran ollessa ylärajoilla, pienikin konfliksti laukeisee sijaistoimintoja. mm. vuotamista, jolloin se on vaikeampi hallita.
-Paineettomuudesta ei voi palkata stressillä tai paineella.

-Koira ei saa olla liikaa palkkansa lumoissa, vaan sen tuli "keskustella" ohjaajansa kanssa.

Paine näkyy koirassa, korvien luimu asennosta ja suun ollessa kiinni.
Paineettomuudessa koiran suu on auki ja korvat osoittavat eteen.

-Koiran pitäisi tulla ohjaajan luokse, koska sillä on kivaa. Jos sillä on ristiriita aiheesta ei sillä ole tarvetta palata.
-Koira joka työskentelee ylärajoilla, tulee tasoittaa ennen seuraavaa liikettä.

-Koiralla jolla ei ole keskittymistä. ei voida mm. palkata haukusta. (vaikka luokin viettiä) oska se on ennemminkin palkan vaatimista.
-Turha tehdä energiaa koiraan, joka käyttää sen itsensä hyväksi.
-Käytöstä muutetaan palkkaamalla vain syvästä keskittymisestä.
-Energiaa voidaan käyttää, jos koira hyödyntää sen ihmisen ohjeiden eikä itsensä vuoksi.
-Tottelevaisuudessa ei ole hyvä, että koira ajattelee hallitsevansa ohjaajaa.
-Äänensävyllä voidaan auttaa koiraa, jos koira jännittää. Eikä sitä kannata paineistaa käskyillä.

-Vuotavalla ja irrotusongelmaisella koiralla on paljon viettiä ja sillä on epävarma olo.
-Jos tiuskii ja käskee voimakkailla painatuksilla kertoo vain koiralle, ettei tilanne ole hallinnassa.

-Jos koiralle, joka haluaa työskennellä paljon ollaan epäoikeudenmukaisia, sitä koiraa rikotaan todella paljon.

-Vaatteiden repimisestä saa ja pitää antaa kovempaa palautetta.

Muistiinpanoja Nitrolle.

-Oltava kärsivällinen ja odotettava haukkumisen sammumista.
  -varottava ketjuttumista (haukkuu --> hiljenee, haukkuu --> hiljenee)
-Jos 20 treenikerran jälkeen ei ole näkyvää muutosta käyttäytymisessä on väärä tapa edetä.
-Hermostumalla ei voiteta, vaan koiran täytyy itse tajuta tehdä muutos käytökseensä.
-Jos koiraa käskisi täytyisi saada kerralla perille niin että koiralle tulee vähän mielentila. "O-ouuu"
-Haukkuu lähinnä turhaumaa, sekä tilanteissa jossa se ei ole täysin varma suorituksestaan.
-Jos ääntelee esim. sivulletulossa --> jätä koira hetkeksi istumaan yksinään ja käännä selkä. Anna sen hetki miettiä ja palaa yrittämään uudestaan.
  --> haukkumalla saa tekemisen loppumaan ja ohjaajan passivoitumaan.
-Kiinnitä enempi huomiota hyviin suorituksiin kuin huonoihin. Ei saa jäädä märehtimään "voi ei se tekee sen taas..."
-Käskyjen ei tarvitse olla voimakassävyisiä, vähempikin riittää.

Jo parilla harjoituskerralla saimme Nitron kentälle tulon rauhoittumaan ja koiran ottamaan itse sitä aktiivista kontaktia minuun ohjaajana.  Uskon suurimman syyn turhauma ongelmassa olevan se, että yleensä minä olen ollut se joka käynnistää koirassa aktiivisuuden käskemällä sen toimimaan. Tällöin Nitro ei ole miettinyt sekunttiakaan itse aktivoitumista.
Sen lisäksi olen pentuna opettanut sille aivan väärän vietin työskentelyyn. Vahvistin juurikin sitä riehumista ja haukkumista aktiivisuutena, enkä luonut niille tasapainoa.


Toivotaan, että tämän myötä pystyn työstämään itsestäni reilumman ohjaajan koiralleni ja hyödyntämään sen ominaisuuden paremmin kuin ennen!














3 kommenttia:

  1. Todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Tässä tulee paljon hyviä pointteja esiin ja herättää kyllä ajatuksia. Kiva kun teit näin hyvät muistiinpanot tästä semmasta! Täytyy varmaan lukea vielä uusiksi tämä läpi, niin paljon informaatiota. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo menee varmaan itselläkin parit yöunet kun lähtee näitä asioita miettimään :D

      Poista
  2. Oi vitsi, tosi kiva kun oot tällein ottanut muistiinpanoja ylös! Itsellä ei vielä missään tällaisilla oo tullut käytyä, ja näistäkin oppii mukavasti! Olis mahtavaa käydä kuuntelemassa jokunen koira-aiheinen luento, pitääpäs kattoa, milloin niitä täällä päin olisi.

    Toi oli kyllä tosi tärkeä, mikä tuollakin tuli esille, eli se, minkälaisessa mielentilassa koiran on oltava. Joskus sitä tuntuu, että huomaa puskevansa vaan treeniä läpi, kunhan koira tottelee, eikä tule mietittyä sitä, haluaako se nyt olla täällä.
    Meillä kuitenkin onneksi tuo oikeastaan aina on innolla mukana, mutta itse voisi terästäytyä siinä, että tarkkailisi koiraa treenatessa enemmän:)

    Hymy Hännässä

    VastaaPoista