perjantai 13. toukokuuta 2016

Kuulumisia

Mitä meille kuuluu?

Aloitetaan siitä, että koulu alkaa olemaan jo aikalailla pulkassa. Kaikki tehtävät tehtynä, näytöt suoritettuna. Enää odotellaan todistuksia ja sitten tulevaisuus on aivan auki. Olen ahkerasti hakenut alan töihin, mutta ilmeisesti hakemuksissani on jotain vikaa tai minulla on silkkaa huonoa tuuria.
Yhteen työhaastatteluun pääsin, mutta sekään ei tuottanut sen suurempaa tulosta.
Kirjoittelen kennellinjasta mielipidepostausta sitten tulevaisuudessa, sillä tänään paneudumme meidän treenitilanteeseen.

Ensinäkin arjessa tuo pölvästi on yhtäkkiä aikuistunut hurjasti. Sillä ei ole enää tarvetta sanoa hei jokaiselle ihmiselle, eikä se tunne vetoa vieraita koiria kohtaan. Suurin monttu auki hetkeni oli pellolla, kun yhtäkkiä kuului koirapillin vihlova ääni. Vaikka jätkä on opetettu vihellykseen, niin luoksetulon sijaan se istahti perseelleen ja alkoi kuikuilemaan äänen suuntaan.

Se arkikäyttäytymisestä sillä, nyt voisimme hehkuttaa treenirintamaa!
Tottikset on tullut aivan huimaa vauhtia eteenpäin. Haukkumista esiintyy enää silloin tällöin mutta se loppuu kyllä käskystä Haukkuminen on selvästi johdannainen mun epäselkeyteen. Yleensä jännittessäni saatan muuttaa omia toimintatapojani aika radikaalistikin, aiheuttaen raitapaidalle aivan mahdottomasti päänvaivaa. Palkkauksissa saa luvan kanssa haukkua, mutta tehdessä olen pyrkinyt pitämään nollatoleranssin. Ollaan kuitenkin tehty enempi hyviä treenejä kuin huonoja.
Olen niin rakastunut tuon holskun toimintatapaan tehdä kaikki korkealla ja kovaa. Ihan minkä tehtävän ikinä annankaan se tekee sen täysillä. Pidän erityisesti siitä voimakkuudesta, jota Nitro näyttää kun se on itsevarma tekemisistään.

Käytiin me kasvattajallakin päivän visiitillä. Tutustuin heidän itävallantuonti narttuunsa paremmin Nitro sai jäädä autoon odottelemaan treenejä. Syötiin kotiruokaa ja leivonnaisia. Vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin holskurintaman asioista. Aada tuo jykevä "pieni prinsessa" odottaa mahdollisesti Nitron puolisisaruksia, joten peukut ja varpaat ristiin, että olisi tiine.
Yhdistelmältä odotetaan paljon ja lisätietoja saa täältä.

Lähdettiin mun pyynnöstä hakumetsään, sillä halusin jonkun ulkopuolisen mielipiteen Nitron työskentelylle. Me ollaan treenailtu omilla porukoilla, todella vaihtelevasti. Eli emme ole missään ryhmässä kyseistä taitoa harjoittaneet.
Ensimmäiselle maalimiehelle Nitro eteni erittäin vauhdikkaasti ja kajautti ilmoille kumean ilmaisunsa. Nitron haukku ei kyllä jätä ketään kylmäksi, herkimmät varmaan kusisivat lahkeisiinsa.
Toinenkin maalimies löytyi ongelmitta, mutta tuo sika yritti patukkaa varastaa ennen aikojaan, mutta kiellon mennessä perille alkoi ilmaisu löytymään.
Kolmannella hakukerralla patukoiden ollessa piilossa poika toimi niinkuin pitikin ja saatiinkin vihreää korttia hakupuolelle. Pitäisi varmaan etsiä itselleen treeniporukkaa kunhan täältä päästään pois.
Esineruudullakin nenä toimi. Aluksi se lähti etsimään mielessään maalimiehet. Mutta hajun osuessa nenään se risteili hyvin nopeaan esineelle. Eipä ainakaan "törmäile" esineisiin ;)
Saan olla erityisen kiitollinen tämän tyyppisestä kasvattajasta, kaikesta voi puhua ja aina on yhtä tervetullut paikanpäälle.

Saatiin etuoikeus treenata yksin tokoringin treeneissä alemmista videoista näette miten meni!
Kokeiltiin ensimmäistä kertaa seisomista ja istumista jäävänä ja poika suoriutui annetusta tehävistä hienosti. Alussa kehääntulo treeniä, jotta tekin lukijat näkisitte kehitystä versus kantoluoto pätkät. Toki tuossa tilanne eri kun ei ole yleisöä, mutta näin se ohjaaja ja koira vain kehittyy!
Palkkaus tapahtuu nännärin palasella, koska Nitro ei näe sitä. Pystyn samalla vahvistamaan kontaktia kainaloon ja yllättämään koiran palkkauksella. Tällä poppaskonstilla olen saanut tuon raitapaidan luomaan ja ylläpitämään kontaktia haluamassani paikassa.
Agility on meille sivuharrastus. Olin yllättynyt, että kontaktitkin alkavat pikkuhiljaa löytämään paikkansa. Malttaminen se on taitolaji.
Kaikenkaikkiaan olen lyhyen ajan sisällä enemmän kuin tyytyväinen meidän treeneihin.
Otan vastaan vinkkejä ja halutessaan lähden kyllä messiin kentälle, jos vain samalle paikkakunnalle osutaan!

Tavoitteissa tämän vuoden puolella BH ja Tokossa ALO1 tulos. Vielä pohdinnassa edetäänkö koulari kerrallaan vai noustaanko ylempään mahdollisuuden tultua. TVA titteliä havitellaan sitten joskus,
Jos vaan löydän itselleni porukan niin voidaan harkita pk-puolen kokeita. Kyllähän mä teoriassa tiedän kokeiden etenemisen, mutta käytännön puoli on tuntemattomampaa alaa.









Pistetään tähän alle vielä blogissa julkaisemattomia videoita. Aikajärjestys on vanhimmasta uusimpaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti