sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Odotettuja vastauksia



Mikä voisi olla seuraava koira?
- Olen pyöritellyt mielessäni paria rotua. Olen miettinyt vahvasti toista lk. holskua sillä haluan parantaa nykyistä tilannetta mm. geenipoolin puolesta. Kun aihe on ajankohtainen lupaan avata sitä enemmän teille.
Toinen vaihtoehto on noutaja tai joku muu mieleltään "rento ja huoleton." Nitro on kuitenkin dominoiva ja tempperamenttinen joten sille kaveriksi sopisi joku vähemmän tosikko.
Molemmat rotumietinnät ovat täysin liitännäisiä asumiseen ja tilanteeseen. Kuitenkaan vuoteen tai pariin ei välttämättä ole toista tulossa. Toki jos ihme tapahtuu ja elämäntilanne sallii niin hankinta voi tapahtua nopeillakin päätöksillä.

Mitä Nitro syö?
-Nitron ruokinta koostuu pääasiassa 50/50 ruokinnasta, lihan määrä vaihtelee rahallisen tilanteen mukaan. Nappulana on mennyt niin Jahtia & Vahtia, Carrieria,  Proboosteria ja nyt on avaamattomana Sam's fieldiä. Nitro käyttää erittäin tehokkaasti saamansa ruoan ja kaikki merkit ovat sopineet sille hyvin. Nappulana menee sitä mikä on saatavilla. Jos löytyy hyvä tarjous tai joku lahjoittaa säkkinsä niin sitä menee myös kuppiin. Nitro ei reagoi ruoan vaihtoon mitenkään erikoisesti vaan syö kaiken hyvällä halulla ilman sen kummempia ruoansulatusvaivoja.
Nappulassa pidän kuitenkin silmällä pakkausselosteita, pyrin valitsemaan sen missä rasvaa on riittävästi.
Lihoina menee samalla periaatteella, mitä saa kohtuu hinnalla. Niistäkään ei saada mitään reaktioita. Viimeksi heitin tarhaan hirvenluun ilman sen kummempia totutteluita, vatsa kesti hyvin.
Vakkarina pakkasessa lepää lihaista rasvaa, lohta ja sikanautaa.
Nyt metsästyskauden edetessä tulee ruokailu olemaan riistapainoitteista. Tutut antavat roippeita ja luita, nytkin pakkaseen ilmestyi pappan tuomana useita kiloja peurankylkipaloja.

Kuinka paljon koiran ylläpito vie?-En ole pitänyt sen tarkempaa kirjaa kuluista, mutta säkki ruokaa kestää yhdestä kahteen kuukauteen ja kustannus on n. 20-40e, lihoja ostan yleensä kuukauden satsin johon menee n. 30e, tällä hetkellä lihat kuitenkin ovat ilmaisia, koska saan sukulaisilta metsästyksen ylijäämät.
Sen lisäksi Nitrolla on lähitapiolassa eläinlääkärivakuutus, jota en onneksi ole tarvinnut paria kertaa lukuunottamatta. Maksan sitä neljässä erässä, joten hinta on noin 94e/krt
Auton kustannuksista en haluaisikaan miettiä, vaikkei me treeneissä ajellakaan. Niin kilometrejä kertyy lähinnä koirajutuissa ja niitä on aivan liikaa.

Nitron paras ja ärsyttävin puoli/tapa?
-Ehdottomasti positiivista on Nitron halu oppia, sen kanssa pystyy hinkkaamaan asioita ja se palkkautuu ruoasta ja lelusta tasapainoisesti. Se on aina motivoitunut tekemään asioita, eikä sitä tarvitse toputella treenaamaan.

-Ärsyttävä on ehkä liian voimakas sana, mutta Nitro reagoi erittäin vahvasti mun tunnetiloihin. Jos menen kentälle liian innokkaana ja energisenä niin tuo raidallinen peilaa ne tunteet kolminkertaisena. Seurauksena hämmentynyt koira, joka piippaa ja kiihtyy äärinmäisyyksiin. Sama vaikutus on epäselkeydellä. Jos minä olen epävarma ei Nitrokaan ole varma suorituksestaan vaikka kyseessä olisi helppo juttu. Onneksi nämä asiat ovat hallittavissa oman tunnetilan kanssa.

Nitron lempiasia?
-Ehdottomasti isäni. Hänen kanssaan holsku saa pölhöillä tehdä asiat miten tykkää eikä rajoja asetella niin tiukiksi kuin mamma haluaisi. Isäni saa tuossa koirassa esiin sen kouluttamattoman pikkupennun joka juoksee ympäri seiniä pallon perässä vaikka mielestäni sisätilat eivät ole oikea paikka leikkiä...
Ruokaakin saa jääkaapista jos nätisti pyytää, eikä tuo holskun penikan nälkää ihan yhdellä ovenavauksella tyydytetä.

Miten Nitro reagoi ihmisiä tai eläimiä nähdessään?
-Neutraalisti, ihmiset eivätkä eläimet herätä jätkässä suurempia reaktioita. Ohitukset pääasiassa nättejä, mutta Nitro tuijottelee vastapuolta erittäin provosoivasti. Se ei itse kuitenkaan rähjää hihnassa.

Onko Nitrolla ollut ongelmia missään elämänvaiheessa? 
-Se valehtelee, joka sanoo ettei koskaan olisi kohdannut ongelmatilanteita koiran kanssa. Meillä ei ole ollut ratkaisemattomia ongelmia. Nyt syksyllä oli jonkinlaista murkkua, että karkaili ihmisten luokse ja säikytteli heitä. (maalla ollessamme) Mutta asia oli korjattavissa liinakaudella. Nitro vietti n. kolmeviikkoa ulkoilut pitkässä liinassa ja palautteet tuli jos käskyt jätettiin kuuntelematta. Sen suurempaa ei tarvinnut taiteilla, että korvat palasivat raidallisen käyttöön.

Mitä teet vapaa ajallasi ilman koiraa?
-
Ne harvat hetket kun touhuan ilman koiraa ovat joko kirjoittaminen tai piirtäminen. Ne ovat sellaisia inspiraation hetkiä, joiden avulla päästään irti arjesta. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, mutta piirtämistä harjoitan melko usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
Muuten vapaa-aikani liittyykin vahvasti vain koirien kanssa touhuamiseen.

Missä olisit nyt jos et omistaisi koiraa?
- Monihan ei sitä tiedä, että Nitro on ensimmäinen omistavani koira. Mutta jos kuvittelisin tilanteen etten olisi koskaan aloittanut koiraharrastusta niin suuntautuminen olisi ihmispuolella jonkinlaisen terapeutti -ammatin parissa. Se on ollut yksi haaveammateistani, mutta pitkät opiskeluajat eivät oikein napanneet, joten se asia jätettiin taka-alalle. Pidän myös lasten kanssa työskentelystä ja uskoisin, että toimintani perustuisivat silti eläintenkanssa toimimiseen terapian yhteydessä vaikkei kyseessä olisikaan koira.

Mikä on parasta/pahinta kennellinjassa?
-Parasta koiraharrastuksen helppous ja tukiverkosto. Jos halusit aloittaa jonkun lajin löytyi varmasti opettaja, joka pystyi auttamaan sen pariin. Parit kokeetkin järjestettiin vain sen takia, että luokassa oli tarpeeksi monta, jotka halusivat niihin osallistua. Lähiympäristössä on treenikenttiä, maastoja sekä talvella lämmin sisähalli. Kokeita järjestettiin niin, että osallistuminen oli helppoa ja opettajat kannustivat osallistumaan heti kun huomasivat sen kannattavaksi.

-Pahinta oli omat kuppikuntansa. Kuitenkin kyseessä on sisäoppilaitos tyylinen paikka, joten luokkalaisten kanssa ollaan yhteydessä lähes 24/7, jos ei sattunut asumaan omillaan niin myös kämppikset koostuivat luokkalaisista. Itsellä sattui tuuri, että suurimman osan kämppisten kanssa tultiin juttuun enemmän kuin hyvin, mutta silti luokansisällä oli selkeät pienet porukkansa, johon ei muita oikein huolittu, asioita saattoi jäädä kertomatta ja viemättä eteenpäin koska tiedonkulku oli hieman "takkuista" näiden kuppikuntien välillä.
Luokkahengessä ei sinällään ollut ongelmaa ja pystyttiin toimimaan keskenämme ongelmitta  ja järjestämään useita tapahtumia. Meillä oli kuitenkin lähes luokallinen tavoitteellisia koiraharrastajia, joten treeniseuraa löytyi aina, jos kehtasi pyytää.

Mikä on mielestäsi tärkein yksittäinen neuvo koirankouluttamiseen?
-
"Jos koira on tippumassa kuoppaan, kannattaako ohjaajan potkia sitä syvemmälle?"
Tämä on neuvo jota tykkään käyttää niin koulutuksissa ja mielestäni se on erittäin osuva. Jos koiralle tulee epävarma tilanne, niin kannattaako sen epävarmuutta vain lisätä vai antaa koiran nousta helposti takaisin toimintaan. Itsekin syyllistyn todella helposti vaatimiseen. Usein tuntuu, että koira osaa asian hyvin ja kun ei onnistukaan huomaa olevansa kierteessä. Vaatiminen kasvaa sitä enemmän kun koira osoittaa virheitä, mitä enemmän painostan onnistumista sitä enemmän koira epäonnistuu, koska en tajua helpottaa harjoitusta ajoissa. Kannattaakin muistaa, että koira ei saa epäonnistua yli kolmee kertaa, jos näin käy täytyy harjoitusta helpottaa... Kun sen vain muistaisi itsekin.

Mikä on tärkein asia mitä olet oppinut, Leidin, Riskin ja Nitron kanssa? 
-Leidin kanssa opin harrastamisen hyödyn ja ilon kouluttamisesta
-Riski opetti minkälaisen koiran kanssa tahdon työskennellä.
-Nitro takoi päähäni, että mustavalkoisuus on yhtä tärkeää treenaamisessa kuin hauskanpito.

Miksi juuri Toko päälajiksi?
-Luulen että tässä lajissa minua kiehtoo sen tarkkuus ja yksityiskohtaisuus. Se ei riitä että suoritus on vain sinne päin vaan siinä täytyy osua melko nappiin saadakseen hyviä pisteytyksiä. (ylemmissä luokissa) Nykyinen sääntömuutos vain lisäsi halua jatkaa lajin parissa. Luokkien väliset erot ovat pienemmät ja ylempiin siirtyminen helpottui. Enkai minä tätä lajia hinkkaisi, jossen siitä tykkäisi.

Mitkä asiat koet suurimmikse eroiksi labradorinnoutajan, saksan- ja hollanninpaimenkoiran välillä?
-Tätä kysymystä jouduin vähän jopa miettimään. Labradorinnoutajan kanssa harrastaminen oli jotenkin helppoa. Se ei kiihtynyt mun tunnetiloista tai häiriöstä vaan suoritti aina tasaisesti ja iloisesti. Sen lisäksi noutaja vastaanotti sosiaalisen kehun huomattavasti iloisemmalla fiiliksellä.
Saksanpaimenkoira oli myöskin astetta tasaisempi ja kiihtyi mielestäni jotenkin hallitummin sekä selkeämmin. Sen lisäksi saku omasi vahvan laumavietin. Toki yksilöitä on erilaisia, mutta perustankin näkemykseni juuri Riskiin enkä muihin näkemiini saksalaisiin.
Hollanninpaimenkoira on näistä aktiivisin ja vilkkain. Se liikkuu nopeammin kuin saksanpaimenkoira tai labradorinnoutaja sekä omaa kiihkeän elämänkatselmuksen. Se syttyy saalistamisesta enemmän kuin kumpikaan edellisistä ja omaa vahvan aggression ja dominanssin.

Jokainen mainitsemistani yksilöistä oli/on helppoja kotioloissa. Eivät kiihdy turhista. Siksi näkemi erot perustuvat nimenomaan treenikentälle.

Mitä lajia haluaisit/et haluaisi harrastaa?
-Haluaisin ehkä kokeilla Mondioringia tai IPOa, mutta kumpaankaan ei ole sellaista suurta paloa.
 En tiedä voinko sanoa, etten halua harrastaa vaan en vain koe tarpeelliseksi tai pidä niitä "omina lajeina" niin silloin valintani osuisi Noseworkiin, en vain näe hyödyllisyyttä kouluttaa koiraa hakemaan yrttejä tai mausteita. Ymmärrän kyllä, että laji on varmasti mielenkiintoinen ja monet koirat tykkäävät siitä.

Koitko kennellinjan  antavan sinulle mahdollisuuksia koira-alalla?
-Kyllä koin. Ennen kennellinjaa en kisannut tai harrastanut tavoitteellisesti juuri mitään. Mutta niiden lyhyiden opiskeluvuosien jälkeen opin enemmän lajikoulutuksesta kuin olisin koskaan kuvitellut. Sen lisäksi löysin oman tapani kouluttaa koiria, sekä halun kehittyä alalla.

Miten kennellinjalla suhtauduttiin erirotuisiin koiriin? 
- Hyvin. Mielestäni jokaiseen koiraan suhtauduttiin yksilöinä. Niiden koulutukset suunniteltiin jokaisen tason ja osaamisen mukaan eikä pidetty mitään tiettyä linjaa jokaisessa treenissä.
Eikä kukaan odottanut esimerkiksi mastiffilta tai pieneltä koiralta samantyyppistä suoritusta kuin paimenkoiralta tai noutajalta. Jokaiselle asetettiin realistiset tavoitteet, eikä yhtään liikaa.

Mitä lajia haluaisit harrastaa, muttet syystä tai toisesta pysty?
-Ehkä Hakua? Koiralla olisi potentiaalia ja ohjaajalla halua, mutta jostain syystä en ole hakeutunut ryhmiin tai löytänyt sellaisia. Joten jätin lajin ajattelemisen sellaiseen hetkeen kun sen treenaaminen olisi mahdollista.

Vahvuutesi ja heikkoutesi koirankouluttamisessa?
Vahvuuteni on tieto ja taito, päivitän tietojani kouluttamisesta melko hanakasti niin internetin videoiden sekä seminaarien avustuksella. Sen lisäksi osaan olla itsekriittinen ja usein videoinkin treenejä vain sen takia, että pystyisin katsomaan niitä jälkikäteen ja huomaamaan mahdolliset virheet sekä onnistumiset. Minulla on myös suuri halu oppia virheistäni ja tahdon kehittää itseäni kokoajan.

Heikkouteni on hinkkaaminen ja suunnitelmattomuus. Ensinäkään harvat treenini on suunniteltuja, yleensä menen kentälle pienen ajatuksen kanssa, mutta suunnitelmia ei ole. Mitä teet kun epäonnistut? Miten korjaat? Vaan usein mietin niitä vasta jälkikäteen. Tämän takia saatan jäädä hinkkaamaan aivan liian pitkiksi ajoiksi, hakemaan epätoivoisesti onnistumista. Tälläiset treenit loppuvat usein huonoon mielentilaan.

Onko teillä tiimiväriä?On. Nitron väri on vihreä ja se sopiikin sille kuin nenä päähän.

Haaverotu jota et tule koskaan ottamaan? ja sellainen jonka ottaisit?
-Pikkutyttönä vlackit ja sarloosit olivat iso sana. Halusin sellaisen tosi pahasti. Nykyään tämä rotu ei palvelisi tarkoituksiani, joten en sellaista tulisi ottamaan.

-Lapsuudessani kotonani oli australiankarjakoira Nana. Joten ehkä tälläinen koira muuttaisi joskus elämääni uudestaan?

Mikä on ollut suurin mokasi ja onnistumisesi koiramaailmassa?
-Silloin pikkutyttönä olin erittäin itsepäinen vanhempieni kieltoja kohtaan hankkia koira.
Olin jopa melkein tuomassa sekarotuista rescuekoiraa suomenmaalle...

-Onnistumiseni oli ehdottomasti Leidin kanssa koettu AVO2 koe. Se oli se päivä kun opin ettei kokeitakaan tarvitse ottaa niin vakavasti. Sen jälkeen myöskään kokeet eivät jännittäneet kyseisen koiran kanssa. Leidi näytti että epäonnistumisesta huolimatta voi olla ihan hurjan kivaa!

Miten odotat eteneväsi koiramaailmassa?
- Odotan että voin viedä hollanninpaimenkoiraa eteenpäin ja tuomaan sitä enemmän esille muiden paimenkoirien keskeltä. Sen suurempia odotuksia minulla ei ole. Kouluttajana tahdon toki kehittyä vielä pitkään.

Kuka on koiramaailmassa suurin innoittajasi? Miksi?
- Helppo vastaus. Jari Kantoluoto.
-Yksinkertaisuudessaan pidin paljon Kantoluodon opeista ja tavoista työskennellä koiran kanssa, joka perustuu vahvasti tunnetilan koulutukseen. Sen jälkeen kun itse näki konkreettisesti kuinka koirat korjasivat käytöstään hänen metodejensa avulla. En voi kuin nostaa hattua ja toivoa, että joskus oma koiranlukutaitoni on yhtä hyvällä tasolla.

Mistä nimi Nitro tulee?
-Sydänlääkkeestä. Nitro tuli vain hetkeä sen jälkeen kun Riski oli saatettu viimeiselle matkalleen, joten Nitro oli se lääke, joka korjasi rikkoutuneen sydämen ja  muistutti miksi surussa ei kannata rypeä.

Oletko päässyt tekemään töitä ammattisi eduksi?
-En vielä, mutta toivottavasti vielä pääsen.

Oletko joskus miettinyt riittävätkö rahasi itsesi ja Nitron ylläpitoon?
-Silloin tällöin miettii, että mihin se raha oikeastaan häviää. En edes treenaa säännöllisesti missään kursseilla vaan pääsääntöisesti yksin. Mutta pääasiassa rahatilanne on ollut vakaa, joten normaaleja hankintoja ei ole vielä tarvinnut rajoittaa.

Haluaisitko joskus olla kasvattaja?
-Kyllä haluaisin! Mutta se vaatii vielä hetken kypsymistä ja kasvamista, joten se ei ole lähiaikojen haave.

Mitä voisi parantaa omassa rodussasi?
-Puhun nyt Lk.holskusta. Ehdottomasti geenipooli vaatisi aika rajua laajentamista. Pikkuhiljaa valutaan tilanteeseen että kaikki Suomessa olevat koirat ovat sukua keskenään ja jalostusmateriaali alkaa loppua. Tästä aiheesta löytyy postaus täältä.

Löytyykö sinulta ns. turhaa koiratavaraa?
-Voi kyllä löytyy! Treenikamat vievät jo puolikkaan takaluukun ja sielläkin on mitä kummallisempia asioita, joita en edes treenatessa käytä. Sen lisäksi pantoja on ihan liikaa ja pari ylimääräistä leluakin lojuu huoneen reunoilla.

Minkälainen on mielestäsi hyvä koiran talvitakki/mantteli? Mitä itse suosit?
-
Sellainen joka suojaa koiran lavoista hännäntyveen asti hyvin, eikä rajaa koiran liikettä sen suuremmin. Itse tykkään hevosten loimimallisista talvivermeistä, mutta meillä nykyisessä helmat ovat pari senttiä liian pitkät, joten uroskoira kusee ne. Sen takia talvitakin käyttö on rajautunut lähinnä odotteluiden ajaksi esimerkiksi autoon talvella.

Miksi anonyymeilla ei ole mahdollisuutta jatkuvaan kommentointiin?
-Ihan välttääkseni trolleja tai muita vitsikkäitä ihmisiä. Jos haluaa mielipiteensä julki laittaa täytyy pystyä myös seisomaan sen takana. Toki jos tämä testaus osottautuu positiiviseksi, voin harkita anonyymikommentoinnin sallimisen myös tulevaisuudessa.

Mitä neuvoisit kennellinjalle hakevalle?
-Jos et ole kiinnostunut koirista, älä hae. Jos kiinnostusta löytyy ja halua oppia voi kennellinja olla erittäin miellyttävä ja opettava kokemus. Täysin omasta asenteesta kiinni miltä opiskelu tuntuu ja kuinka koulu sujuu. Kaikkea ei kannata ottaa liian vakavasti ja kannattaneekin ottaa mukaan ripaus huumoria opiskelun keskelle.

Mikä oli parasta käytännöntunneilla? Huonointa?
-Monipuolisuus ja joustavuus. Jos haluttiin kokeilla ja treenata jotain tiettyä lajia oli meillä siihen myös mahdollisuus. Pystyimme vaikuttamaan tunnin sisältöön toivomuksien avulla.
Miinuspuoli taitaa olla se, että itse ainakin koin hankkiessani pennun kolmannelle vuodelle, että muun luokan ollessa pidemmällä saattoivat treenit pyöriä aikalailla muiden tasojen mukaan ja näin ollen 'aloittelevat' jäivät hieman vähemmälle.

Millainen työllistyminen on alallasi?
-Pieneläinpuolella työpaikat hakusessa ja hankalia löytää, mutta tuotantoeläinpuolella töitä on lähes kokoajan saatavilla.

Vaikuttaako Nitron luusto arkeen? Aiotko kuvauttaa uudestaan?
-Nitron luusto ei ole aiheuttanut mitään huomattavaa. Koira ei onnu tai kärsi muistakaan epäpuhtauksista. Ei välttele hyppimistä tai aristele käsittelyä.
Joten luusto ei vaikuta arkeen  mitenkään.
-Aion kuvauttaa Nitron uudestaan seuratakseni aiheuttaako harrastaminen muutoksia selkään tai kyynäriin. Jos aiheuttaa täytyy muuttaa suunnitelmia.

Millaiset arkirutiinit teillä on?
 
-Kämpillä ollessani lähdemme ulos heti heräämisen jälkeen, sen jälkeen viettelen hetken koneella tai piirtäen. Päivällä usein treenaamme tottista jossain lähistöllä, samalla käyden ulkoilulla. Illalla ollaankin aika rauhaksiin, syödään ja käydään pikaisesti viimeisellä ulkoilulla juuri ennen nukkumaanmenoa.
Maalla ollessamme laiskuus ottaa vallan ja ulkoilu hoidetaan lähinnä vapaana juoksentelmalla ja tarhassa päivän aikana. Treenit tuppaavat myös jostain syystä jäämään, käytännössä molemmat lomailevat maalla. Eikä oteta sen suurempaa stressiä arjesta. Rutiinit vaihtelevat ihan päivän mukaan, joten mitään pysyvää ei oikein ole.

Onko teillä arjessa jotain mihin haluaisit muutoksen?'
-Olen ollut nyt useamman kuukauden maalla, joten muutos treenaamiseen olisi kovajuttu. Nyt treenataan silloin tällöin joskus kun taas yllä mainitsin kämpillä treenaan lähes joka päivä jotain. Hieman voisi itseään niskasta ottaa ja ravistella. Toki tauko tekee hyvää mutta liika tauko käy ohjaajan päänupille. Nitro ei kotioloissa muutu oli treenattu tai ei. Joten se ei myöskään olemuksellaan vaadi sitä, joka ehkä nostaisi kynnystä lähteä treenailemaan useammin.

Mitä varavaihtoehtoja sinulla oli kennellinjan lisäksi?
-Hain Livian eläintenhoitaja tutkintoon sekä Forssaan Catering -alalle.

Minkälaisia huomiotuotteita käytät?
-Itseltä löytyy heijastinliivi ja huomiovalot takista, koiralla on liiviä ja valoa myös, joten huomaamatta ei jää keneltäkään.

Miten Nitro matkustaa autossa?
-Nitro on helppo automatkaaja. Se matkustaa takapenkin veräjän toisessa lokerossa. Pentuna se hieman stressasi, pyörien ja läähättäen mutta nykyään jopa nukkuu pitkillä matkoilla. Aina menossa innokkaana autoon ja sinne se pyrkiikin aina jos saa mahdollisuuden. Käytännössä auto on minun ja Nitron toinen koti.

Oletko koskaan laskenut paljonko koiraharrastus vie rahaa vuodessa? tai kuukaudessa?
-
En valitettavasti ole. Harrastaminen itsessään on ollut melko halpaa välineitä lukuunottamatta, sillä kouluaikana kuten nykyäänkin treenaus (paitsi kokeet) olivat maksuttomia. Vielä nykypäivänäkään en ole ryhmiin hakeutunut, vaikka se olisikin tarpeellista. Treenaan paljon yksin ja kavereiden kanssa.

Käytätkö Nitroa hierojalla?
-Nitro käy hierojalla yleensä 2-4kk välein riippuen oireileeko jumia ja miten oma rahatilanne antaa myöden. Raskaimpien treenikausien ajan pyrin pitämään hieronnat lyhyellä välillä. Jonkin verran tuo on ollutkin juminen, mutta hieronnalla saatu yleensä aukeamaan.

Millaiset "säännöt" teillä on lenkkeilessä?
-Natsikuri, olen hihnakäytöksestä tosi tarkka. Hihna ei saa kiristyä ja kävelyn on tapahduttava joko jalan vieressä tai hieman edellä, kunhan hihna pysyy löysänä. Vastaantulevia koiria ei moikata vaan jokainen ohitetaan hiljaisesti. Jos pysähdymme jutustelemaan niin pyrin pitämään koiran käskyn alla, sillä muuten tuo ottaa tilanteesta ilon irti haukkumalla tai hakemalla huomiota muilla tavoin.. repimällä hihnaa tai hyppimällä.

Koetko huonoa omatuntoa koiran suhteen? Missä tilanteissa?
-Kyllä tunnen. Etenkin tilanteissa jossa olen ollut koiralle epäreilu. Jäänyt vaatimaan ja hinkkaamaan asioita, saamatta haluamaani lopputulosta. Treeni loppuu usein huonoon tunnelmaan niin koiran kuin ohjaajakin osalta. Onneksi Nitro on anteeksiantavainen eikä huonot treenit vaikuta seuraaviin sen suuremmin. Ääntely on ongelmista se, joka aiheuttaa eniten päänvaivaa. Nyt kuitenkin päättiin ratkoa sitä hitaasti ja varmasti ennemmin kuin rynnimällä kokeeseen ja ottaa miinuksia siitä.

Oletko miettinyt Nitron kastraatiota? Miksi, miksi ei?
-Silloin tällöin tämä pyörii kysymyksenä päänsisällä. Nitron pallit eivät kuitenkaan aiheuta koiralle päänvaivaa. Vaikka tuolla onkin ihan terveet miehen vaistot se ei kuitenkaan vedä niitä ylitse, joten arki ei ole sen kummempaa onko tuolla pallit vai ei. Sen tiedän, että jos joskus seuraava koira tulee niin silloin Nitro on kastroitu ihan vain vahinkojen välttämiseksi oli kyseessä sitten uros tai narttu.
Jalostusarvoahan tuolla on terveystuloksiensa takia pyöreä 0, joten sen puolesta ei tarvitse huolehtia.






6 kommenttia:

  1. Itse haluan että koira tuijottaa minua, kun ohitetaan toisia. Toki on varmasti monelle nättiä se, että koira ei räyhää ohitettavalle, mutta monien räyhäävien ongelmat syntyvät nimenomaan siitä kun toinen tuijottaa. Ihan vaan tälleen mietiskelin onko se nättiä ohittamista jos koira kovin provosoivasti tuijottelee :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Olitko viime viikolla prokopuolen pääsykokeissa Kmäellä? Mietein jälkikäteen pitkään, että oli kovasti samannäköinen ihminen paikanpäällä :)

    VastaaPoista
  3. No ajattelin että olit jostain kovasti tutun näköinen. Oletko saanut tulokset jo? Itse sain heti maanantaina ja pääsin mukaan opiskelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisellä varasijalla, odottelen että joku jättäå paikan ottamatta. 😉

      Poista
    2. Okei :) tsemppiä!

      Poista