lauantai 24. joulukuuta 2016

Born to make history



Jouduin kelaamaan vuoden alkuun ja miettimään, että mitä helvettiä siihen aikoihin on oikein tapahtunut. Sieltä löytyi postausta, josta paistoi eksyksissä oleva koiranohjaaja.
Koira tuntui kiihtyvän kaikesta häiriöistä, mölysi joka liikkeessä. Pieni epävarmuus oli suurta ja vaikeutti etenemistä.  Ohjaajan piti muistutella itselleen, että edelleenkin kyseessä juuri vuoden täyttänyt koira, se on nuori ja kasvaa vielä. Sillä on vielä lukuisia tilanteita joista se voi oppia, joista ohjaaja voi kehittyä.

Yksi suuri etapeista oli myös luustokuvat. Tuo sen aikainen tunnetilojen sekainen solmu, josta ei oikein ota nykypäivänäkään selvää. Toisaalta jokainen toivoo itselleen tervettä koiraa, mä sain oireettoman, mutten kuitenkaan priimaa...
Lonkat tuli takaisin B/B selkä LTV3, sekä kyynäret 1/1, siinä sitten pyörittelin jätänkö harrastuksista joitain pois vai jatkanko. Päätin antaa itselleni vuoden verran lisäaikaa, niin sanotusti "testivuoden" jonka aikana en rajoita koiraa mitenkään. Treenaan sen normaalisti lajiin kuin lajiin ja sitten otetaan uusintakuvat, joista näkee alkaako kyynäriin tai selkään tulemaan muutoksia. Jos niitä ilmestyy niin on aika tiputtaa lajeja tai jopa "eläköittää" koira kisaamisesta. Noh tähän asti yhä oireeton, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus kiikuttaa jätkä säteiden alle ja katsoa onko muutosta tapahtunut.

Helmikuun aikana piipahdimme ensimmäisissä ja tähän asti "viimeisissä" tokokokeissa hakemassa ALO 3 suorituksen. Nitro suoritti päälle vuotiaaksi tosi kivasti palkatonta, tekniikka rakoili ja haukkuminen kiihtyessä tuli esille suoritusten aikana. Koe oli myös hyvää kertausta ohjaajalle uusista säännöistä. Tästä lähdimme suoraan Kantoluodon seminaariin hakemaan apuja.
Kirjoitin kattavat muistiinpanot ja seurasin silmä tarkkana muiden suorituksia. Pienillä teoilla oli suuret vaikutukset ja tässä vaiheessa pari asiaa valkeni minulle enemmän kuin hyvin.
Nitro päätti vetää tuon kerran täysillä ja aloitti heti boksista ottaessa jäätävän haukkumisen, joka olikin sitten suoraa se "ongelma" jota aloimme ratkomaan. Saimme kolmella harjoituksella koiraan muutosta ja tästä lähdimme kehittymään kohti tasapainoisempaa koiranohjaamista.

Tämä oli myös aikaa, jolloin julkaisin Nitron ongelmista pidemmässä postauksessa. Puin sitä kuinka olin ohjaajana luonut aivan väärän mielentilan koiralle toimia. Kuinka olin vahvistanut sellaista hektisyyttä ilman päämäärää. Myönsin virheeni "ääneen"
Muistutin kuitenkin itselleni kuinka mahtava koira Nitro on arjessa, huomaamaton, helppo ja rauhallinen. Joten se kentälle tuotu tunnetila oli aivan selkeästi omaa tuotostani, Niin sanotusti sain mitä tilasin.

Treenaaminen alkoi tuottamaan tulosta, Nitro tuntui aikuistuneen.
Tavoitteet nostettiin tasoon nähden hieman liian korkealle, sillä yhtäkään niistä emme suorittaneet menneen vuodeen aikana. Tein päätöksen, että kokeisiin mennään onnistumaan eikä hakemaan huonompia tuloksia ääntelyn vuoksi.

Valmistuin Kannuksesta, jättäen samalla taakseni yhden luvun. Sellaisen johon haluaisi silloin tällöin palata ja miettiä mikä olisi tulos erilaisilla päätöksillä.
Muutin työnperässä vieraalle paikkakunnalle, kuluja kertyi enemmän kuin menoja, lopputuloksena se, ettei työpaikka onnistunutkaan. Hetkellisesti tuntui siltä, että maailmalta olisi pudonnut pohja.
Aloin vetämään treenejä uudella paikkakunnalla "hyväntekeväisyytenä" ja osallistujia oli enemmän kuin odotin. Sain myös itsestäni niskasta kiinni, tutustuin uusiin ihmisiin ja aloimme treenaamaan tasaisin väliajoin yhdessä. Pohdimme pitkiä pätkiä treenejä, analysoimme ja ehdottelimme toisillemme uusia ratkaisuja. Hetkeksi tuntui taas siltä, että olisin "kotona"

Saimme aikaiseksi muuan facebook ryhmässä pitkän ja silmiä avaavan keskustelun treenaamisestamme. Sanoisinko sellaisen, josta lähti ohjaajan muuttuminen. Olin kentällä aivan liian suuressa 'vietissä' ja koiran oli vaikea suoriutua äänettömästi. Opettelin rauhoittumaan ja tekemään asiat isommalla päättäväisyydellä. Muutoksia alkoi tapahtumaan ja useammat treenit olivat hiljaisia.
Huomasin myös, että luopumisemme on erittäin alkeellisella tasolla. Jonka seurauksena esiintyy myöskin ääntelyä. Aloimme harjoittamaan laumapalkkausta erinäisin tuloksin,
 Nitrolla oli myös jonkinlaista "uhmista" se alkoi juoksemaan maalla vastaantulijoiden luokse, joten päätin palauttaa pojan maanpinnalle. Nitro vietti n. kolmen viikon kuurin liinassa palautellen korviaan. Se tepsi ja hihnanpäähän palasi se mamman kiltti holskulapsi.

Marraskuun aikana tapahtui monenlaisia asioita, kävin pääsykokeissa ja sain hyväksytyn kirjeen koulutukseen. Kyseinen tapahtuma on ilmeisesti herättänyt myös paljon negatiivisia tunteita tietyntyyppisissä ihmisissä ja heidän mielestään kyseinen tapahtuma on täysin väärin. No toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikai se keneltäkään ole pois, jos tuonne menen.
Jos valituksia löytyy niin toivoisin niiden esitystä suoraa minulle. Sillä seläntakana kyräily on melko mautonta. Keskustelen aiheesta mieluusti ja avaan moniakin asioita pyynnöstä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että opiskelu on paaaljon parempi ratkaisu kuin työttömänä oleminen.

Joulun aikana kerkesimme myös käymään Ignitian kennelin tottispäivässä. Nitro teki hyvän treenin, piippausta sisältyi vain aloitukseen ja treenissä taisi haukahtaa vain kahdesti. Ihmisistä se ei enää ottanut sellaista painetta mitä ennen. Sain samalla mahdollisuuden tutustua pariin Hevossaaren C - cackruihin, joita olin kesällä hoitamassa viikon verran. Hienoja pentuja!
Odotan jo innolla ensikesää ja mahdollisuutta nähdä B:t ja C:t, kaikki ovat jo niin "isoa" koiraa!

Me ollaan tän vuoden aikana kehitytty niin paljon, Tuntuu että asiat alkavat selkiytyä kentällä niin paljon. Toivotaan että me Nitron kanssa pystyttäisiin jatkamaan treenaamista vielä pitkään, ilman sen kummempia takapakkeja.

Toivotamme lukijoillemme erittäin hienoa Joulua sekä valoisaa Uutta Vuotta 2017!!!
Kiitän kaikkia jotka ovat avustaneet meitä menneen vuoden aikana ja antaneet uusia mahdollisuuksia. Erityiskiitos Hevossaarelle olkapäästä johon voi nojata, sekä 100% tuesta oli asia mikä tahansa.







2 kommenttia:

  1. Ihan mielenkiinnosta kyselen, muutatko uusien opintojen perässä toiselle paikkakunnalle vai käytkö kotoa käsin? Mitä odotuksia sinulla on tulevia opintojasi kohtaan, kun sinulla on jo täysin valmis pohja alalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutan toiselle paikkakunnalle opintojen perässä. Odotan alalta sinällään aika paljon, mutta tiedän että tulen kertaamaan myös vanhoja aiheita. Kuitenkin tiedän, että sinne ollaan menossa oppimaan uutta, joten avoimin mielin lähden kokeilemaan alaa "uudestaan"

      Poista