tiistai 27. joulukuuta 2016

"Helppo paimenkoira"

Yhtenä päivänä pohdin, että olisipa minulla noutaja. Takana oli treenit joiden jälkeen kaikki se uurastus tuntui turhalta. Sellainen ohjaajan -hetki pohjalla-
Samalla ajatukset ajautuivat Leidiin, siihen labradorinnoutajaan joka oli minun oikea käteni tutustuessani koiraharrastuksiin sekä kilpailemiseen.
Silloin muistin kuinka paljon helpompaa Leidin kanssa oli. Se oli koira joka ei kiihtynyt turhista ja häiriö ei ollut sille mikään ongelma. Pystyin treenatessa luottamaan tuohon koiraan enemmän kuin mihinkään muuhun. Sillä tiesin, ettei se hairahtaisi väärään suuntaan vaikka taivas tippuisi niskaamme kesken treenin.
Mikä tärkeintä Leidin kanssa oli helppo tehdä asioita. Se omaksui pelottavan nopeasti uusia taitoja ja sitä oli helppo viedä eteenpäin. Noutaja oli aina iloinen tapahtui mitä tahansa ja muistutti ohjaajaa aina hymyilystä. Sen kanssa kokeiden täydellinen munauskaan ei tuntunut pahalta.

Samalla mietin termiä. "Helppo paimenkoira"
Monesti olen törmännyt tuohon termiin, kuinka kisaaminen olisi älyttömän helppoa jos vain omistaa jonkun paimenkoiran. Tuntuu että suurinosa olettaa, että paimenkoira on piirteiltään helppo, kun siinä on laumaviettiä, taisteluntahtoa ja miellyttämishalua. Se on koira jonka saa tekemään asioita helposti.
Minä tiedän, että hollanninpaimenkoiran ei todellakaan ole jokaihmisen koira, eikä siitä koskaan kuulu sellaista tehdä. Mikä tässä koirassa sitten viehättää kun tuntuu että joka postauksessa vain kitisen sen virheistä. Totuus on, että keskityn ihmisenä tosi vähän niihin onnistumisiin ja analysoinkin treeniä usein virheiden kautta. Mikä onnistui, mikä epäonnistui ja mikä oli vikana.
Nitro koirana antaa yhtä paljon kuin ottaa. Se motivoituu asioista ja se tekee ne täysillä. Tuolla koiralla on suurempi palo tekemiseen kuin yhdelläkään aikaisemmalla koiralla.
Kerran opittu asia tehdään aina täysillä siitä ei säästellä. Mutta mitkä tekee tälläisestä koirasta "hankalan"
Syy on ilmiselvä. Tästä koirasta tekee hankalan ohjaaja.  Olen hakenus pentuaikana ihan väärää aktiivisuutta ja luonut kaaosta, nyt korjaankin tuon ajan erheitä oppien samalla ihan älyttömän paljon uusia asioita.
Olin itse todella aktiivinen ohjaaja, labukan kanssa vain tottui että se hösääminen ja hektisyys ei aiheuttaisi mitään sen suurempaa.
Mutta nyt minulla onkin koira, joka nappaa siitä tunnetilasta ja kertaa sen kuudella. Siinä on energiaa ja viettiä, sekä ohjaaja joka ajatteli että hallinta niihin muodostuisi "siinä samalla"
Samalla kuitenkin tuo koira on kanssani maailman helpoin, sen voi kuskata aivan mihin tahansa ja kulkea millä tahansa. Se nousee epäröimättä mihin vain, jos vain pyydän.
Arjessa se on huomaamaton, se nukkuu tai touhuaa omiaan. Kentälle mennessä tulta ja tappuraa. Enemmän kuin ohjaajalla on kokemusta.
Kerran eräs viisas sanoikin, että koiran ollessa jo korkealla täytyy nostaa se ohjaajakin sinne ylös, muuten yhteistyöstä ei tulisi mitään. Sillä koiraa ei voi vetää alas, jos sen luontainen taipumus on siellä korkeammalla pilvien tasolla.

Nitron ja mun tekemisessä on ollut pitkä 2 vuoden taival. Olen noussut kauhealla vauhdillä ylös ja laskenut sitä jäistä mäkeä kuin auto ilman jarruja. Ajattelin, että tehdään kerrankin tälläinen katsaus menneestä tähän päivään ja mietitään yhdessä kuinka olemme edenneet näiden vuosien aikana.



Mulla meinasi sydän sulaa katsellessani tätä videota. Ai, että tuo on ollut soma!
Nitro oli tuossa vaiheessa ollut mulla viikon ja tekemisessä on keskitytty paljon vain ohjaajan kanssa tekemiseen ja temppuiluun. Videolla on ärsyttävän pitkän ajan tuota jalan ali ryömimistä, mutta minkäs sille voi, että 9 viikon iässä se osasi tuon parhaiten. Nitrohan ei suostunut houkuttelulla asettumaan maahan, joten lähdin rakentamaan sitä hieman eritavalla kuin muita.
Mikähän tässä videossa näin jälkikäteen kiinnittää huomioni. Miksi se pentu pitää opettaa haukkumaan jo noin varhain? Toki tuolloin vähemmän oppineenä en tajunnut jättää sitä myöhäisemmälle. Koira palaa helposti epävarmoissa tilanteissa ensimmäisiin oppimiinsa asioihin ja noh. Nitro oppi lähes ensimmäisenä haukkumaan...



Olisihan tässä välissä ollut muitakin videoita, mutta tehdään nyt 5 viikon aikahyppy.
"vauva" Nitro on aika symppis. Ihana innokas pentu!
Olen edelleenkin kauhean onnellinen tuosta kapulanpidosta, kuinka hienosti se ikäisekseen piti sitä. Mutta jälleen videolla vahvistetaan haukkua. Oi miksi?
Joskus voisi kelata aikaa taaksepäin ja potkaista itseään lujaa ja käskeä keskittyä tärkeämpiinkin asioihin. Se haukku olisi varmasti löytynyt myöhemmälläkin iällä.




Välissä tosiaan oli kuukauden englanninreissuni, tekeminen siihen nähden kuitenkin kivaa. Nitro keskittyy hyvin ja ohjaajakin tuntuu lähes olevan mukana. Ainoastaan tuon käden liike seuraamisen opettelussa saisi olla rauhallisempi. Nyt jäi vähän sellainen hätiköity mielikuva.



Tämä on se video jota käytän usein esimerkkinä kun puhun Nitron "lahnavaiheesta" vaikka kyseessä taitaa olla ennemminkin ohjaajan ahnehditaan suoraa kärrystä -vaihe. Huomaan videolla paljon virheitä juurikin sen takia, että koiralta vaaditaan osaamistasoon aivan liikaa. Sen lisäksi ohjaaja ei ole läheskään yhtä keskittynyt kuin aikaisemmissa videoissa. Jäävien stopit hitaita verrattuna kuukautta aiempaan otettuun videoon. Nitro myös mälvää kapulaa, jonka takia palasimme opetuksissa melko alkuvaiheille. Se ikuinen suunnittelemattomuus koitui näidenkin virheiden syyksi. Milloinkohan sitä oppisi kirjaamaan treenit ylös ja suunnittelemaan seuraavat?
Näihin aikoihin myös aloitin lelupalkkauksen ja tässä näkyy hyvin, etten kauheammin ole saalisviettisten koirien kanssa pelannut. Liikkeet melko hätäisiä, koiraa ei juurikaan vahvisteta taistelemaan vaan irrotus pyydetään melko pian palautuksessa. Nitrostä myös näkee ettei saaliille syttyminen ole vielä "tapahtunut"



Okei plussaa, että pelaan enemmän saalilla mutta video ei juurikaan eroa aiemmasta. Edelleenkin ohjaajalla hätiköivä eteneminen, saalisärsykettä selvästi liikaa ja jopa vahvistamista saaliille haukkumisesta. Ohjaajan käskytys jopa hieman kiukkuista ja vahvaa, vaikka koira pärjäisi vähemmälläkin. Huomaa hyvin, että uusia asioita opiskellaan tässä. Samoin tuo koiran "vetäminen" leikkiessä... *pudistelee päätään* Vahvista saalista nainen, äläkä tukahduta sitä.



Vau, mikä ero! Tekemiseen on selvästi alkanut tulla voimaa ja Nitrokin selvästi innostunut taistelusta. Tekeminen hieman hätäistä vielä, mutta selvästi tasapainoisempaa. Haukkua näyttäisin vahvistavan vieläkin, enkä oikeastaan keskittymistä. Koira kuitenkin toimii ikäisekseen hienosti.
Kuten huomaa niin luoksetulon törmäykset ovat jo hyvässä vaiheessa tässä. Jäävät alkaneet jo muodostumaan koiralle.
Patukasta luopumista en oikein videolla näe (mm. sallin purra patukkaan seisomaan nousussa) Mutta iso harppaus koiralta, sekä ohjaajalta eteenpäin.
Ehkä sain vaikutteita kasvattajaleiriltä, tiedä sitä. Sen jälkeen tekemiseen tuntui tulevan muutosta.



Tässä rupee olemaan jo sitä tekemisen meininkiä. Kontakti hieman rakoilee käännöksissä ja koiralla lievää epävarmuutta niiden suorittamisesta. Muuten tykkäänkin tästä videosta ja jos oikein muistan niin tämä oli yksi onnistuneimpia treenejä Nitron nuoruudesta. Perusasentoon siirtyminen selvästi vielä harjoituksen alla. (pomppaa ennen siirtymistä)
Selvästi jopa yritän luoda treeniin jonkinlaisia jännitteitä ja patoamisia.




 Seuraamisen muodostumassa kivaa rytmiä, mutta peräpäänkäyttö vieläkin hieman hakusessa. Ohjaaja keskittynyt olotila, kenties jopa suunnitellut treeninsä tähän?



Ensimmäisiä kokeenomaisia ja samalla tulee esille paljon nykyisiä "ongelmia"
Piippausta liikkeille lähdössä, hermostuneita vilkaisuja yleisöön. Palkattomuuden aikana huomasi myös ettei tuo koira ollut läheskään varlmis vielä siihen. Kontakti rakoili, seuruu aukeili, haukkui turhaumaa. Suorittaminen itsessään oli selvästi parantunut, mutta mukana oli paljon pikkujuttuja. Toki tuo tilanne oli itselle sekä koiralle jännittävä koska taustalla oli n. 30 ranskalaista opiskelijaa tekemässä omia juttujaan. Kapulan pidossa käytettiin metallia, koska mälväsi puista. Häiriöön nähden kuitenkin kontakti pysyi ja halusi tehdä hommia, menettämättä toimintakykyään, joka on koirassa aina iso plussa. ¨




Tässä tulee esille hyvin ääntelyongelman "laajuus." Tämä oli ensimmäinen kerta kun Nitro reagoi yleisöön noin vahvasti. Samalla myös tulee esiin ohjaajan kokemattomuus, sillä en osannut laittaa loppua tuolle. Tosin kantoluoto oli sanonutkin, että jos kielto annetaan täytyy olla henkisesti vahvempi kuin koira, joten tässä yritimme puhtaasti olla huomioimatta kyseistä käytöstä. Tästä tilanteesta löytyy toinenkin clippi ja pidemmät pohdinnat täältä.
Koiraan kuitenkin saatiin muutosta jo tuon kahden kerran aikana, mutta tämä oli hyvä "wake up call" että jotain olisi tehtävä.



Tästä nähdään hieman erilaista lähestymistapaa. Pyritäänkin hiljentämään haukkua antamalla siihen aluksi lupa. Kuten lyhyen session aikana näkee niin muutostakin tapahtuu. Pidin erittäin paljon "valmentajan" lähestymistavasta, jotta ohjaajakin saatiin heräämään jännityksen transsista ja toimimaan ohjeiden mukaisesti. Tuppaan jännittäessäni muuttamaan toimintatapojani, jonka seurauksena aiheutan konfliktia niin koiralle kuin itselleni. Tämä oli myös yksi mieltä avaavista koulutuksista.



Voisin sanoa, että tähän treeniin jo oltiin suunniteltu! Ohjaajalla keskittynyt olemus ja koirakin tekee hyvää suoritusta. Kehitys molemminpuoleista. Muistaakseni tuon treenin aikana ei juuri kuultu ääntelyä. Toki teknisiä virheitä oli jonkin verran, mutta hiljaisuuteen pyrittiin ja sen myös saimme.
Lopussa myös Nitron käsitys kapulanpidosta, jonka seurauksena myös haukahti kun yritin korjata kurre -asentoa, käskyttämällä uudestaan istumaan.

 
Mutta mitä tapahtuikaan kun koulut olivat ohi ja treenaaminen piti suorittaa yksin.
Tämä on yksi niistä videoista josta sain facebookissa aikaiseksi pitkän ja rakentavan keskustelun meidän ongelmista. Mitä tekee ohjaaja kentällä? On aivan liian korkeassa vietissä. Teen melkein 2v koiran kanssa aivan vääränlaista treeniä. Missä on keskittyminen? Ei missään. Missä on suunnitelmallisuus, ei missään... Mutta mitä tässä videolla näkyy, koiralle ei anneta tilaisuutta rauhoittua ja keskittyä vaan viedään eteenpäin kauhealla vauhdilla. Patukka otetaan pois melkein heti, koiran ollessa aivan kierroksilla. Ohjaajakin toteaa ääneen "En mä tiedä mitä teen.."
Aloitetaanko vaikka siitä, ettei silloin kuuluisi olla kentällä... Vitsi että olin kyrsiintynyt itseeni tämän treenin jälkeen.




Tämä video on itseasiassa heti seuraava edellisestä. Kuinka paljon ohjaajan mielentila vaikuttikaan. Lähdin oikeasti suunnitelman kanssa kentälle, alussa pudottelen nameja vaikka kuinka, mutta se on pienin virheistä. Ohjaaja keskittyy niin myös koira. Opettelin myös itselleni aivan uudenlaista mielentilaa, nimittäin rauhallisuutta. Tuo kyllä tekee vähemmälläkin hektisyydellä. Edes patukka ei aiheuta ääntelyä. Jep se ohjaaja on avain myös kentällä.
Tämän treenin salaisuutena onkin kuri ja mustavalkoisuus.



Ohjaajan äänensävyssä on jokin dramaattinen muutos. Kuuleeko muutkin tuota rauhallisuutta?
Kaukoissa toki piippaa, mutta koiralla erilainen ilme suorittamiseen. Pientä vinkumista perusasentoon siirtymisessä, en kuitenkaan puuttunut siihen, sillä tunnetila on tässä tilanteessa se tärkein. Tästä lähtikin meidän "nousukiito" Jokaisessa treenissä Nitro on hiljaisempi ja olen päässyt treenaamaan halliin väkijoukon vilinään. Eikä Nitro korvaansa lotkauttanut niille.




Uudempaa videota ei löydy, mutta eiköhän mekin saada lähiaikoina napattua sellainen. Ylemmässä videossa ei esiintynyt yhtäkään ääntelyä.

Tähän päätämme kierroksemme Nitron koulutuksesta kahteen ikävuoteen asti.
Voin vain sanoa, että onneksi otin juuri kyseisen yksilön. Onneksi uskalsin ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä löytyisikö pentueesta juuri minulle koira.
Kuinka paljon olisi jäänyt oppimatta? Olisinko noutajan kanssa edennyt samoja reittejä, uskoakseni en.
Muistutan vielä, että ilman epäonnistumista en ikinä pääsisi kouluttamaan koiraa, enkä myöskään ikinä pääsisi oppimaan uutta.
Mulla on vielä pitkä matka koirankouluttajana edessä ja toivon että alamäkiä olisi vielä useita. Jokaiselta kerralta noustaan kokemusta rikkaampana.
Nitro on ollut minulle suurin opettaja ja toivon että saamme jatkaa "opintomatkaamme" vielä useiden vuosien ajan.
Jonain päivänä me ollaan siellä kisakentillä ja katsotaan näitä virheitä hymyillen. Ilman niitä me ei oltaisi koskaan päästy sinne asti.
Muistakaa jokainen että koiraharrastajan tärkein ominaisuus on nöyryys, sekä virheidensä myöntäminen. Jos haluaa kehittyä täytyy vastaanottaa neuvoja myös muilta kuin itseltään.
Toki maalaisjärki on hyvä pitää mukana. Sillä jokainen koira on yksilö, vaikka jokin asia toimisi toisella ei se kolmannella välttämättä toimi.
Harrastamisesta tulee helposti 'pakkopullaa' ja stressaavaa, jos asiat eivät suju halutulla tavalla.
Pyritään pitämään se pilke silmäkulmassa ja huumori mukana treeneissä, jotta jokaisella olisi hyvämieli illan päätteeksi.

Toivon, että tämä postaus toimisi "vertaistukena" muille, joiden käsissä on jotain muutakin kuin helppo paimenkoira.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti