sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Long time no see.



Aika tuntuu häviävän kuin itsestään. Kyllähän me ollaan paljon tehtykin asioita. Treenattu, opiskeltu ja opittu tuntemaan projekteja vielä vähän paremmin.
Nitron treenit ovat alkaneet tuottamaan tulosta, otimme nyt vähä aikaa sitten käyttöön kentältä poistamisen kun äänihuulet aukeavat haukkuun. Poistamisia ei tarvinnut toistaa montaakaan kertaa kun tuo raitainen tajusi idean ja alkoi jopa  miettimään mitä kaikkea muuta voisi tehdä haukkumisen sijaan.

Nitrolla kun on ollut todella pitkään, että jos se hetkeksikään tunsi olonsa epävarmaksi, sen ensimmäinen tarjoama asia oli haukkuminen. Oli hauska huomata, että jo ekalla kerralla Nitron pää alkoi raksuttaa, eikä se tarjonnut haukkumista niin nopeasti kuin yleensä. Se selvästi alkoi jopa hieman miettimään, että onkohan se räksyttäminen sittenkään kannattavaa.
Ruvettiin pian tämän yhteydessä toistamaan kaavaa, kentälle tullessa paikkamakuu, jos olet hiljaa pääset tekemään hommia. Jos rupeat ääntelemään joudut takaisin autoon.
Treenatessa palkkaus ja pienen leikkimisen jälkeen jälleen paikkis. Jos olet hiljaa saat jatkaa töitä. Treenit muuttuivat kerta heitolla yksinkertaisemmaksi ja saan jopa nykyään puhua kentällä muille osallisille ilman että tuo rupeaa vastustamaan asiaa äänellisesti.

Haukkumisen jäädessä pois, jäi vinkuminen eli piippaus. Aloituksissa sekä kiihdyttävissä tilanteissa tapahtui tätä pakonomaista piippausta.
Jos piippaat palautetaan koira aloituspaikkaan hieman puhutellen ja pyydetään suorittamaan liike uudestaan. Jos piippi pysyy nielaistuna palkataan koira heti vapauttamalla ja sosiaalisesti. Annetaan koiran tarjota itse keskittymistä ja ei palkkailla sillä lelulla niin useasti.
Usein turvaudun tuttuun ja turvalliseen. Jonka seurauksena kaksi ja puolivuotias koira on edelleenkin hieman pihalla mitä on sosiaalinen palkkaus. Olen perustellut usein sen sillä, ettei Nitro voi sietää omaa hihkumistani ja sehän alkaa mölyämään jos kiihtyy.
Kappas kumma kun ruvettiinkin vaan tekemään treenejä sosiaalisella painoittaen alkoi tuokin otus hyväksymään asian ja ääntelystä annettiin selkeä äänellinen huomautus, mutta kehuttiin heti kun koira hiljeni palkkauksen aikana. Vähän niinkuin kerrottiin, että saat kiihtyä, mutta et siltikään äänellä.

Tuo raitapaita on fiksumpi kuin annan ymmärtää. Tästäkään ei tarvinnut montaa toistoa suorittaa kun sosiaalinen palkkauskin alkoi pelaamaan jonnin verran paremmin. Ollaan nyt itsenäisesti treenattu, lelupalkkauksen ollessa huomattavasti vähemmällä. Se on nyt se satunnainen palkinto jonka saat silloin tällöin muun palkkauksen lisänä.
Ollaan nostettu häiriöitäkin ja oli ilo huomata, että kahden koirakon treenatessa meidän lisäksi pystyi N suoriutumaan seuruusta hiljaisesti ja keskittyneesti.  Nyt vielä pitäisi muistutella itseään pitämään treenit suunnitelmallisina sekä oikeasti tavoitella jotain. Asettaa itselleen jonkinlainen lopputulema.
Katsellaan jos saisin kuvattua näitä treenejä ihan videolle.


Pörrin kanssa on sujunut hyvin ja se on edistynyt hyvällä mallilla tottiksissa. Yhteiselo kahden uroksen välillä on yllättävän mutkatonta.
Tai siis kolmen, viime kuussa taloon asteli toinen projektikoira Vanttu. sekin edustaa rodultaan Malinoisia. Eikä sen suuremmalla ikäerolla poikiin verrattuna.

Hieman jännitin miten saan arjen pyörimään kolmen uroksen kesken, mutta helpostihan se luoviutui lopulta. Pörri ulkoilee yksinään kanssani ja ilokseni Vanttu ja Nitro pystyvät juoksentelemaan yhdessä. Eihän se mitään suorasanaista leikkiä ole, mutta kyllä ne rallittavat menevään kun yhdessä laskee. Nitrokin näyttää siltä, että juoksukaveri on ollut kaivattu juttu, toki Nitro olisi ehkä toivonut narttua tai nuorempaa tulokasta, kun painimisleikkejä ei voida kuvitellakaan. Ne käyvät helposti isojen poikien egon päälle.

Viime viikolla juuri tuumasinkin, että hassua mitä kauemmin tätä koulua käy. Sitä vähemmän paikkoja minun viisipaikkaisessa farmarissa on. Tällä hetkellä kolmen koiran aiheuttama ilo, on jättänyt vain kuskille istumapaikan. Treenikamat jouduttiin siirtämään eteen, koska Vanttu matkustaa nykyään luukussa, väliseinän toisella puolella. Pörrillä on taas lentoboksi välipenkeillä jonka ansiosta kolme paikkaa täyttyy oikein perusteellisesti.
Kivutonta on tämän uroslauman kuskaaminenkin, sillä jos ulkona ei tapahdu mitään kiihdyttävää pysyy tämäkin sekasorto hiljaisena.

Se on hyvin mielenkiintoista kuinka päivän saakin täyttymään oikeasti pelkästään koirien ulkoiluttamiseen ja treenaamiseen. Aamulla ajetaan tunniksi jos pariksi juoksuttamaan pojat puistolla, sen jälkeen arkena on vuorossa koulua tai vapaa päivinä ajellaan suoraa näin lämpimien ilmojen johdattelemana uimaan. Koulupäivän jälkeen ajellaan taas juoksentelemaan joko puistolle tai metsään, illalla sitten kevyemmät rallatukset pihalla tai treenausta jos sitä ei ole ollut koulussa.


Joku kuitenkin kysyy olenko huomannut Malinoisissa ja Holskussa eroja, kumpi tuntuu omaan käteen sopivalta. Pakko se on sanoa, että eroa on huomattavasti.
Malinois on mielestäni jopa helpompi (ainakin kentällä), jos siis vertaan näitä kahte Nitroon niin malilla on selkeästi painoitus saalistuksessa, kun taas holskulla on ensin aggressio.
Ainakin kentällä mali on hieman helpompi pyöritettävä, mutta myöskin herkempi napsimaan ohjaajaa. Toisin kun taas Nitro vaatii vähän tarkemman suunnitelman kentälle, mutta se ei taas kovinkaan helposti pura kiihtyneisyyttä näpsimiseen mutta ääntelyyn senkin edestä.
Mulla ainakin malit vastaanottavat sosiaalista palkkaa paljon selkeämmin ja molemmat tykkäävät ohjaajan antamista kehuista ja huomion osoituksista. Nitrokin kyllä tykkää, mutta se ei näytä eleillään sitä niin selkeästi. Ottaa kyllä vastaan  muttei tee asiasta sen suurempaa numeroa.

Luulen että kentällä nämä erot paistavat vähän suurempina. Arjessa en taas ole huomannut näiden välillä mitään suurempaa jakaumaa. Molemmat oppivat yhtä helposti ja perushallinnalla saa melko toimiviakin paketteja tilanteessa kuin tilanteessa.
Toisaalta kuitenkin omaan käteen tuntuu paremmalta tämä raidallisempi versio. Jostain syystä malit eivät kiehdo niin suurella palolla kuin holskut. Tiedä sitten mikä on taustalla, mutta luulen vahvasti ettei minusta saa mali-ihmistä leipomallakaan. Toki vain luulen, katsotaan saako tämä vuosi käännytettyä mielipiteitäni.
Jännityksellä odotetaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan.

Kumpikaan rotu ei kuitenkaan ole mielestäni huono vaan lähinnä mieltymys ja makukysymys kummasta tykkää. Molemmista variaatioista kuitenkin löytyy ne tarvittavat ominaisuudet olla urheilu- tai työkoira. Ne ominaisuudet näkyvät kummassakin, joten ohjaajalla tarvitsee vain ymmärtää niiden tarpeita ja edellytyksiä.
Hienoja rotuja kummatkin, enkä yhtään ihmettele miksi toinen näistä on harrastajien suosiossa.









1 kommentti:

  1. Todella komeassa lihaskunnossa sulla koirat! ��

    VastaaPoista